Kaapimalla eroon lihasjumeista

Pari vuotta sitten näin Dr. Robert Cassarin tekemän videon, jossa hän demonstroi jonkinlaista ihonpuhdistustekniikkaa. Kyse oli Gua Sha;sta, joka kuuluu vanhaan kiinalaiseen lääketieteeseen. Tekniikassa (oman rajoittuneen käsitykseni mukaan) kaavitaan ihoa jonkinlaisella työkalulla, kuten lusikalla. Hoidon tarkoituksena on puhdistaa ihoa, lisätä verenkiertoa ja stimuloida kudoksen paranemista alueella.

Cassar joutui poistamaan Gua Sha -nimen kaikista videoistaan, sillä kiinalaiset ammattilaiset eivät pitäneet jostain hänen videoissaan. Cassar oli sitä mieltä, että he eivät hyväksyneet ammattisalaisuuksien levittämistä ilmaiseksi. Kysehän voi tietenkin olla eriävistä mielipiteistä tekniikkaan liittyen.

Oli miten oli, kokeilin kaavintaa kotona suihkussa. Minulla ei sattunut olemaan sitruunamehua ihohuokosten avaamista varten, joten käytin omenaviinietikkaa. Voi sitä silmien kyynelehtimistä ja etikan katkua vessassa! Kun pääsin kaapimisvaiheeseen, ihosta lähti mustaa aika reilusti ja huomasin myös, että joihinkin alueisiin ilmestyi pieniä verenpurkaumia. Pienen pesun jälkeen magnesiumöljyä iholle ja lopuksi kookosöljyä kosteutukseksi.

Käyttämäni työkalu. Lusikan kupin reuna on juuri sopivan ohut, mutta silti sileä.

En juurikaan harrasta ihonhoitoa, mutta pidin siitä, miten sileältä iho tuntui proseduurin jälkeen. Koska projekti vaati niin paljon erilaisia aineita ja aikaa, mieleni ei tehnyt  kokeilla sitä uudestaan. Katsoin kuitenkin myöhemmin toisen videon, jossa Cassar kertoo käyttävänsä kaapimistekniikkaa joka päivä suihkussa, lämpimän veden alla. Ennen kaapimista, ihon täytyy lämmetä veden alla. Jos teet kovan käsittelyn, pidä muutaman päivän tauko ennen uutta kaavintaa. Kevyitä käsittelyitä voi tehdä melkein joka päivä.

Tästä innostuneena, kokeilin tekniikkaa kipeisiin lihaksiini ja huomasin, että erityisen kipeät kyynärvarteni olivat verenpurkausten peitossa. Selkäni muistutti muutaman päivän ajan alla olevan kuvan herran selkää.

Gua Sha:n uhri. Selkä on yleensä ihmisillä niin pahassa kunnossa,
että jälkiä tulee varmasti. Kuva: Wikipedia

Vaikka hoidon jäljet näyttivät pahoilta, selkäni ei parin, kolmen päivän jälkeen enää tuntunut olevan jumissa, toisin kuin normaalisti. Treenaan säännöllisesti ja selkä saa kuritusta lähes kaikissa harjoituksissa ihan jo niiden roolin takia. Nykyään selkäni lihakset ovat verrattain joustavassa kunnossa, enkä kärsi jumeista. Verenkierto on parantunut huomattavasti ja kun selkään on tehty uusia kaavintoja, verenpurkauksia tulee vain joskus ja huomattavasti vähemmän. Sama pätee kyynärvarsiin.

Kärsin vuosia arpikudoksesta lihaksessa oikean lapaluun alueella, sillä kannoin kerran tunti kaupalla painavaa reppua, jossa oli liian ohuet olkaimet. Alue tuntui keskittyneenä 'jumina' tai könttinä aina kun selkä meni vähänkään enemmän jumiin. Muutaman kaavinnan jälkeen arpikudoksesta ei ole ollut enää tietoakaan.

Cassarin mukaan verenpurkaukset ovat merkki huonosta verenkierrosta ja kovettuneesta kudoksesta alueella. Hoitojen jälkeen verenpurkauksia ei pahemmin tule ja liha kestää paljon kovempaakin käsittelyä. Oli todellinen syy mikä tahansa, lopputulos on kuitenkin se, että lihakset ovat paremmassa kunnossa ja liikkuvuuskin saattaa palautua normaalille tasolle.

Robert Cassar varoittaa videoissaan kaapimasta liian kovasti, jolloin syntyy verenpurkauksia. Purkaukset ovat siis pieniä sisäisiä verenvuotoja ja veri hyytyy pieniksi klönteiksi. Jos tuollainen hyytymä lähtee liikkeelle verenkiertoon, riskinä voi olla jonkinlainen tukos. Tunnustuksena, harvoin maltan tekemään kaavintaa niin kevyesti, ettei jälkiä synny. Jos niitä ei synny, kudos on vain niin hyvässä kunnossa, ettei niitä joka tapauksessa tule.

Foamrollerilla lihasten päältä rullaaminen ajaa jonkin verran samaa asiaa, mutta oman kokemukseni mukaan kaapimalla pääsee paljon paremmin vaikeisiin paikkoihin ja vaikutettua pinnallisiin kudoksiin. Rullalla pääsee syvemmälle ja paine ei ole niin keskitettyä, kuin kaavinnassa.

Joku on onnistunut patentoimaan jo keksityn tekniikan länsimaissa ja nimeämään sen Graston Tekniikaksi. Työkaluina käytetään erilaisia ruostumattomasta teräksestä valmistettuja välineitä ja tarkoituksena on diagnosoida ja hoitaa lihasten ja sidekudosten vaivoja. Tekniikan tuloksia ei ole tutkittu riittävän laajalti tai luotettavasti, joten sen tehokkuutta ei ole todistettu tieteen silmissä.

Graston Tekniikassa käytetään teräksisiä työkaluja.

Arvostettu valmentaja Eric Cressey käyttää tekniikkaa ainakin osaan valmennettavistaan ja demonstroi sitä videollaan. Kaapimisen ääni pistää ihon kananlihalle ja punoitus näyttää aika pahalta, mutta veikkaanpa että kyynärvarret ovat paljon vetreämmässä kunnossa käsittelyn jälkeen. Tämä on ainakin oma kokemukseni. **Edit. 11.8.2016:  Eric Cresseyn video on poistettu, joten korvasin videon toisella demonstraatiovideolla. **

Olen itse käyttänyt kaapimisessa puista salaatinotinta, jonka reuna on sopivan kulmikas, mutta ei kuitenkaan terävä. Työkalu ei saa rikkoa ihoa, mutta siinä on oltava sen verran kulmaa, että sillä pääsee syvemmälle kudokseen.

Omat pahimmat ja kipeimmät alueeni olivat niska, selkä, olkapäiden etuosat, kyynärvarret, lonkankoukistajat, lonkan sivut, reidet (sisäreidet ja ulkosyrjät ovat pahimmat!) ja pohkeet. Toisin sanoen lihakset, jotka ovat olleet itselläni kaikista jäykimmät ja jotka ovat tehneet eniten töitä. Teen vielä lonkan kanssa töitä, mutta muut lihakset ovat suurimman osan aikaa tosi hyvässä kunnossa. Jälkiviisaana olisin tehnyt kaavintahoidon ennen kuin aloin keskittyä lihasten venyttelyyn tehostetusti. Joustavaa ja hyvällä verenkierrolla varustettua kudosta on huomattavasti helpompi venyttää, kuin tukkoista ja jähmeää.

Oletko kokeillut vastaavaa tekniikkaa itse? Mitä tuloksia sait?