Tunnelma oli korkealla. Aurinko paistoi, osallistujat tanssivat jopa narikkajonossa ja jokaisella oli vinkeän sävyistä elintarvikeväriä naamassa, hiuksissa, sieraimissa, keuhkoissa jne.
 |
| Selviydyin melko vähillä lisäväreillä. |
En varsinaisesti ole kovinkaan innostunut tasavauhtisista lenkeistä, enkä normaalisti juokse yhtämittaisesti tällaisia matkoja. Olen kuitenkin juossut intervalleja sekä tehnyt jonkin verran peruskuntolenkkiä tosi matalalla teholla. Tapahtuman radalla reipas tasavauhtinen tuntui ihan hyvältä, mikä oli kiva huomata. Vauhti oli varmaan jossain 12 km/h paikkeilla.
Esteiden toisessa päässä oli yleensä henkilökuntaa heittämässä väriä naamaan. Sain itse asiassa ensimmäisessä esteessä kunnon pölläytyksen vasempaan korvaani. Huomasin vasta kotimatkalla, että sitä oli mennyt ihan kunnolla korvakäytävään asti. Olen melko varma, että en ole saanut vieläkään kaikkea ulos.
Maaliin tullessani sain huomata pettymyksekseni, että paikalla ollut ihmisen korkuinen vaahtomassa oli huvennut beigeksi, kengän syvyiseksi mudaksi. Vaahtokoneen kanssa taisi olla ongelmia. Eipä tuo sinänsä haitannut, etenkin kun sain kokea sen jo viime syksyn Mutajuoksussa. Niille, jotka eivät ole juosseet vaahdon läpi: kuvittele, että olet vaatteet päällä ja saisit saippuavaahtoa joka paikkaa, ilman huuhtelun mahdollisuutta.
 |
| Kuva: Väriestejuoksun Facebook-sivusto |
Lähtöpaikalla oli Fressin alkulämmittelyt jonkinlaisen aerobic-tanssin muodossa. Kuten mainitsinkin jo alussa, porukka saatiin hyvin mukaan tunnelmaan ja ihmiset tanssivat jopa jonottaessa. Maaliin saapuneet siirtyivät lavan eteen tanssimaan ja heittelemään ilmaan lisää väriä. Sitä oli aika siistiä seurata hieman kauempaa, mutta en olisi itse halunnut hengittää sellaista määrää pölyä keuhkoihini.
Tapahtuma oli ihan kiva, mutta en taida ihan täysin kuulua kohderyhmään. Tanssimusa oli aika kaukana omasta maustani, vaikka en kovin nirso olekaan jos kyse on vain tanssittavasta musiikista. Reitti oli aika lyhyt ja nopeasti ohi, eikä esteissä ollut lainkaan haastetta. Se oli silti tosi kiva tapa viettää lauantai-iltapäivää. Tapahtumassa ei sinänsä ollut edes ideana ylittää itseään, vaan ennemmin pitää hauskaa. En kuitenkaan luultavasti aio osallistua samaan tapahtumaan uudestaan, toisin kuin Mutajuoksuun tai Manic Runiin voisin sen sijaan osallistua
Ymmärtääkseni värijauheiden heittelyn idea juontaa juurensa hindujen Holi-kevätfestivaaleista. Kun yhtälöön lisätään teknomusiikkia, juoksutrikoot ja muutama ilmalla täytettävä este, saadaan Väriestejuoksu.
Ylivoimaisesti suurin osa osallistujista oli nuoria naisia, mutta oli paikalla muutama mieskin. Sanoisin, että tapahtuma sopii melkein kaikille, etenkin niille, jotka pitävät tanssimisesta ja bilettämisestä. Rata on lyhyt ja hauska. Esteistä selviää järkeä käyttäen oikeastaan kuka tahansa. Kukaan ei vahtaa juoksuaikoja tai tulojärjestystä, vaan pointtina on hyvä fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti