 |
| Lihaksikas kroppa on mielestäni kaunis kroppa. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä. Kuva: resultswillvary.com |
Eletään fitness-buumin jälkipoltetta tai ainakin sitä kun liikkeelle on alkanut rakentua vastaliike. Heiluri on heilahtanut yhteen ääripäähän ja se on hitaasti palaamassa takaisin. Olen seurannut asiaa vierestä jo jonkun vuoden. Aluksi ajattelin, että tämähän on hyvä juttu! Naiset ovat mielestäni alisuoriutuneet jo ihan historiallisestikin fyysisissä askareissa ja ylipäätään liikunnassa. Nykyäänkin vallitsee asenteita, joiden mukaan on outoa, jos nainen on vahva.
Ihmiset ovat etääntyneet niin kauas liikunnasta, tärkeät pointit unohtuvat keskustelussa. Lyhykäisyydessään, tässä on mielestäni yhdet pahimmista vioista ihmisten asenteissa:
- Otetaan älyttömiä paineita muiden tekemisistä
- Vahvan naisen esikuva on epärealistinen
- Fysiikan treenaamista pidetään ulkonäköasiana, eikä suorituskyvyn kohentamisena
- Himotreenielämän aloittaneet eivät osaa olla hiljaisia esimerkkejä
- Liikkuminen ajatellaan aina treenaamisena ja treeneistä ei ole hyötyä elleivät lihakset ole kipeänä
- Liikkumisen tehtävä on polttaa kaloreita
1. Otetaan älyttömiä paineita muiden tekemisistä
Girls gone strong.
Strong is the new sexy.
Strong is the new skinny.
Lift like a man, look like a goddess.
Tajuatte kyllä.
Fitness-kilpailuita varten treenaamisesta tuli muodikasta ja ylipäätään isojen painojen nostaminen yleistyi etenkin naisten keskuudessa. Naisilla saa olla lihaksia ja voimaa ja näyttää vielä hyvältä. Olen samaa mieltä, vaikka tiedänkin, että eriäviä mielipiteitä löytyy molempien sukupuolien joukosta. Ilmiön huomaa jo ihan kesän katukuvassa. Timmissä kunnossa olevaa sakkia on suhteettoman paljon entiseen nähden. Jos haluaa nähdä todella kummallisen otoksen Suomen väestöstä, kannattaa mennä kesällä rannalle. Joko melkein yli puolet suomalaisista treenaa säännöllisesti ja kovaa, tai sitten vain harva tavallisella kropalla varustettu uskaltaa enää mennä biitsille.
Jostain syystä ihmiset ottavat muiden tekemisistä hirveästi paineita. On totta, että sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja blogeissa saattaa törmätä paljonkin ihmisten kirjoituksiin kovasta treenistä, ruokavaliosta ja yleisestä asenteesta treeniin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se välttämättä liittyy millään tavalla ihmiseen, joka ei halua treenata samalla tavalla. Se ei myöskään tarkoita, että häneltä odotetaan mitään tai että nyt on paineita näyttää lihaksikkaalta koko Suomea varten. Paineiden ottaminen muiden tekemisistä kuuluu yläasteelle.
Noh, noh, aika kovaa tekstiä ehkä. Kaikki terveellä itsekritiikillä varustetut ihmiset ovat ainakin jossain määrin epävarmoja itsestään, mutta sen ei saisi antaa ohjata elämää. Jos et halua lihaksia ja matalaa rasvaprosenttia, älä huoli, tänne mahtuu kaiken näköistä porukkaa, eikä kukaan pakota treenaamaan viitenä päivänä viikossa salilla kaksi kertaa päivässä. Jos tarkkoja ollaan, tavoitteeseen voi päästä ehkä vähän vähemmälläkin, mutta se ei ollut pointti.
2. Vahvan naisen esikuva on epärealistinen
Tämä ei ole niinkään asenne liikuntaa kohtaan, mutta silti liittyy ja vaikuttaa siihen. Ulkonäköpaineita luovat lihaksikkaat naiset ovat kuvaushetkellä kisakunnossa, eli rasvaprosentti on kituutettu aika alas, eikä se vastaa millään tavalla normaalitilannetta. On totta, että rasvaprosentin saisi alas terveemmälläkin tavalla, kuin miten fitness-piireissä saatetaan tehdä. Minusta ei ole silti tervettä, että vahvan naisen esikuvaksi on lätkäisty kitudieetillä kuivatettu malli, joka seisoo photoshopatussa kuvassa alaselkä kiemuralla ja tekorinnat tanassa. Jossain kohtaa mentiin vikaan.
Toisaalta, jos odottaa medialta kohtuullisuutta, kannattaa miettiä uudelleen. Missä vaiheessa miehet ja naiset on esitetty realistisesti? Viisikymmentä vuotta sitten? Silloin kun Charleton Heston oli ihmisten mielestä lihaksikas elokuvasankari? Miksei esikuvana voisi olla edes vain kohtuullisen tiukassa kunnossa oleva, mutta vahva nainen?
Tässä tulee taas tuo edellinen pointtini. Jos huomaat ottavasi ulkonäköpaineita, seuraat ehkä vääriä medioita.
3. Fysiikan treenaamista pidetään ulkonäköasiana, eikä suorituskyvyn kohentamisena
Kehonrakennus ja fitness-maailma ovat värittäneet ihmisten ymmärrystä fyysisestä harjoittelusta siihen pisteeseen, että lihaksia pidetään ulkonäköasiana. Voisi myös sanoa, että nykypäivänä ei juuri tarvita lihaksia, ellei tee fyysisesti raskasta työtä tai.... hetkinen! Jos ei liiku!
Jos harrastat liikkumista, hyödyt voimakkaista lihaksista todella paljon. Ei ole juuri mitään lajia tai tapaa liikkua, jota suurempi voima ei helpottaisi. Liikkuminen voi olla mitä tahansa aina tenniksestä rullaluisteluun ja painista nykytanssiin.
Lisäksi, tutkimuksissa on todettu jo moneen kertaan että voiman kehittäminen vanhallakin iällä pitää pitempään toimintakuntoisena ja poissa hoitokodeista. Lihaskunnon haastaminen vahvistaa myös luita ja vähentää siten myös osteoporoosin riskiä.
Lihakset saattavat kyllä kohentaa myös ulkonäköä, jos ei kaikkien, niin ainakin monien silmissä, mutta se on minusta silti toissijainen bonus noista kaikista muista hyödyistä. Turhamaisuus dominoi silti keskusteluja, joissa puhutaan fyysisestä harjoittelusta.
4. Himotreenielämän aloittaneet eivät osaa olla hiljaisia esimerkkejä
Mietin hetken ennen kuin laitoin tämän otsikon listaan. On pahempiakin syntejä kuin jatkuvasti kuuluttaa mitä valintoja tekee elämässään ja miksi. Se voi kuitenkin ärsyttää monia (etenkin niitä, jotka ottavat paineita muiden tekemisistä) ja jatkuva instagrammaaminen on yleensä merkki siitä, että kaivataan huomiota ja validaatiota. Nuo eivät ole silti mitään perisyntejä. Pahinta on muiden, eli niiden jotka eivät usko rautaan ja raejuustoon, haukkuminen ja lyttääminen forumeissa. Olen nähnyt keskusteluja, joissa jopa forumin perustaja soittaa suutaan todella rumasti ylipainoisista ihmisistä. Siitä esimerkkiä sitten nuoremmille.
 |
| Että tällaista kielenkäyttöä kirjan Sopivasti Lihava kirjoittajasta, Jenny Dahlbergistä. Viestiketju ei muutu yhtään paremmaksi jos lukee eteen päin. Forumeissa on aina toki kaikenlaista porukkaa, mutta jos perustaja latelee tällaista tekstiä, paikka alkaa muistuttaa jo eläintarhaa. Kuvakaappaus erään tunnetun treenaamisen ympärille keskittyvän forumin viestiketjusta. |
Ymmärrän kuitenkin muutoksen tehneiden halun alkaa vuodattamaan ja toistamaan juuri opittua dogmaa samassa sanamuodossa, kuin ne luettiin jostain itselle pyhästä lähteestä. Olin itsekin melkoinen luennoitsija, ja jälkeen päin muisteltuna aika rasittava, kunhan pääsin vauhtiin. Alussa asioita käsittelee vielä omassa päässään ja jos elämäntapamuutos on kovin jyrkkä, saattavat muut, eli pakanat, tuntua uhkaavilta. Sen sijaan että kieltäydyt kokiksesta, sanot "en syö sokeria, koska se [joku sokerin monista haittavaikutuksista]". Käytös on provosoituvaa ja epävarmuutta huokuvaa.
Kun olet itsevarma ja sinut itsesi kanssa, osaat olla hiljaa, vaikka omasta mielestäsi muut puhuisivat ympärilläsi täyttä kalium karbonaattia (potaskaa) ravinnosta ja liikkumisesta.
5. Liikkuminen ajatellaan aina treenaamisena
Liikkuminen tarkoittaa nykypäivänä sitä, että tehdään tunnin tai parin ajan jotain kovaan tahtiin, hikoillaan ja kärsitään. Ainakin se on se tyypillinen käsitys. Joo, joo, kyllähän sitä pitäisi kävellä reippaasti puoli tuntia päivässä ja istua vähemmän, mutta ei se rasva sillä pala, eihän?
Toinen äärilaita on juuri tuo hyötyliikunta, johon lasketaan kaikki liike imuroimisesta portaiden kiipeämiseen. Tuollaista liikuntaa meillä pitäisikin olla suurimmaksi osaksi. Se on perus aktiivisuutta, jota kehomme kaipaavat. Se liikuttaa ja venyttää soluja ja pitää aineenvaihdunnasta huolta. En edes jaksa kirjata kaikkia terveyshyötyjä. Hyötyliikunta ei silti pidä tehokkaasti yllä tai varsinkaan kehitä lihas- ja luumassaa. Jos olet vielä nuori, kaikki saattaa tuntua olevan hyvin, mutta vanhemmiten treenaamattomat lihakset katoavat ja heikkous on vääjäämätön.
Jos asenne liikuntaan on se, että treeni on kolme tai neljä kertaa viikossa tunnin pykerrys salilla ja sitten kotiin, se on ainakin minusta kovin rajoittunut ja ehkä vähän surullinen suhde. Se on ehdottomasti parempi juttu kuin liikkumattomuus ja jos se riittää sinulle, niin hieno homma. Kehosi kiittäisi sinua silti enemmän, jos antaisit sille muutakin liikettä, kuin 4 h salitreeniä viikossa. Olet viikon aikana valveilla ehkä n. 112 tuntia ja jos oikeasti liikut niistä vain neljän aikana, et voi vielä sanoa olevasi kovin liikunnallinen.
Ido Portalin ajatuksia myötäillen, haastaisin kuitenkin kaikki pelkästään salilla treenaavat: mihin oikeastaan treenaatte? Koska se päivä tulee, kun tarvitsette salilla kehitettyjä lihaksia ja voimaa? Jos olet voimannostaja tai kehonrakentaja, silloin se on sinun lajisi ja tavoite on selkeä, mutta mihin valmistautuu tavallinen treenaaja?
Toimistotöihin?
Mielestäni (Ido avasi silmäni uudestaan) fyysisen treenin pitäisi olla väline, jonka avulla ihmiset voivat saada paremman kokemuksen liikkumisesta. Voima, liikkuvuus ja muut ominaisuudet avaavat lisää mahdollisuuksia ja tekevät liikkumisesta helpompaa ja monipuolisempaa. Yksinkertaisena esimerkkinä henkilö, joka ei saa yhtäkään leuanvetoa, eikä jaksa roikkua tangosta kuin sen 10 sekuntia, ei todennäköisesti saa kovinkaan hyvää kiipeilykokemusta. Sen sijaan henkilö, joka saa 10-15 leuanvetoa ja jaksaa roikkua minuutin tai enemmän tangosta, voi nauttia ja pitää hauskaa kiipeilyseinällä.
Mitä tekee sitten se porukka, joka ainoastaan käy hölkkäämässä ja harrastaa hyötyliikuntaa? Kaikki vähänkään voimaa vaativat liikuntalajit tuntuvat raskailta ja monet liikkeet ovat mahdottomia. Liikuntavalikoimasta löytyy paljon juttuja, mutta paletti on silti hyvin suppea ja silloin saa tyytyä hyvin vaatimattomaan liikkeeseen. Jos tämä on sinulle ok, hieno homma. Teet jo paljon terveytesi eteen ja säästyt varmasti paljolta murheelta myöhemmässä elämässäsi. Pysyisit silti huomattavasti toimintakykyisempänä jos pitäisit mukana liikettä, joka haastaa myös lihakset. Portaiden nouseminen ja kauppakassien kantaminen ei ole voimatreeniä, ellet ole jo huonossa kunnossa.
Suunnitellun liikkumisen ei tarvitse aina olla treeniä. Treenin ajatellaan olevan liikuntaa, jossa tarkoituksellisesti pistetään kroppa koville ja puristetaan mehut pois. Liikkuminen voi silti olla myös taitopainotteista, jolloin harjoitellaan jotain tiettyä lajia tai liikettä ja se fyysinen puoli tulee siinä mukana. Omista liikkumismuodoista esimerkkeinä voisivat olla vaikka kiipeily ja miekkailu. Molemmissa tulee haastettua itseä fyysisesti, mutta se ei ole itse tarkoitus. Tarkoituksena on tulla paremmaksi kiipeilijäksi ja miekkailijaksi.
Liikkuminen voi olla myös vaikkapa oman kehon hallinnan harjoittelua, vaikkapa voimistelun muodossa. Käsilläseisonnan ja muiden temppujen harjoittelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Treenimentaliteetti taitoharjoittelussa voi tuottaa heikkoja tuloksia, sillä tekniikkaan on vaikeaa keskittyä kun lihakset ovat aivan hapoilla.
6. Kuntoilun tehtävänä on polttaa kaloreita
Minusta joulun ja kesäloman jälkeisiltä jumppatunneilta pitäisi jättää pois kommentit, kuten 'poltetaan niitä kinkkuja/grillimakkaroita!' ja yrittää mieluummin aivopestä ihmisiä ajattelemaan, että liikunta on positiivinen asia, eikä mikään rangaistus tehdyistä synneistä.
Kuten jo kirjoitinkin yhdessä blogikirjoituksessani, mielestäni kalorienpolttoliikunta on alimpia mahdollisia lähtökohtia liikunnan harrastamiselle. Liikunnan tehtävänä ei ole suinkaan toimia vastapainona syömiselle, vaikka se toimiikin joskus myös siinä roolissa jos energiaa tulee liikaa kulutukseen nähden.
Kalorien polttaminen liikunnalla on vähän kuin yrittäisi estää laivaa uppoamasta laittamalla pari ylimääräistä äyskäröijää töihin. Laiva on edelleen uppoamassa ja miehistö on ylitöissä. Ongelmien ratkaisussa on aina parempi puuttua ongelman ytimeen, eikä oireisiin. Jos kalorien määrä on ongelma (oman kokemuksen mukaan harvemmin on), syö vähemmän kaloreita. Liikunta polttaa kyllä energiaa, mutta ruokavaliolla on paljon suurempi rooli rasvan polton kannalta. Nykypäivän ihmisen liikunnan pitäisi mielestäni tukea elimistöä ja voimistaa sitä.
Vahva, terve ja hyvällä aineenvaihdunnalla varustettu keho polttaa paremmin kaloreita, kuin kehnolla ruokavaliolla ja liiallisella lenkkeilyllä stressattu vartalo. Ollakseni reilu, järkevällä lenkkeilylläkin voi kyllä polttaa rasvaa ja pitää yllä ihan tervettä aineenvaihduntaa. Lihaskuntoharjoittelulla on kuitenkin testosteronia ja kasvuhormonia nostava vaikutus, mikä on hyvä juttu terveyden kannalta. Pitkäaikainen ja tasavauhtinen lenkkeily sen sijaan voi nostaa stressihormoni kortisolin tasoja, nostamatta kuitenkaan riittävästi kasvuhormonia tai testosteronia. Lihaskuntotreeni nostaa kyllä myös stressihormonitasoja, mutta testo ja kasvuhormoni nousevat korkeammalle, jolloin suhde kääntyy näiden eduksi. Kortisolin noustessa pitkillä lenkeillä edellä mainitut voivat sen sijaan laskea alas! Ei hyvä juttu hormonitasapainon ja ylipäätään terveyden kannalta.
En sano, että asia on kaikissa tapauksissa näin mustavalkoinen ja tiedän joidenkin sovittaneen menestyksekkäästi jopa triathlon-harjoittelun ja voimannoston yhteen. Normi kuntoilija kuitenkaan harvemmin keskittyy niin kovasti lepoon, stressinhallintaan ja riittävään ravintoon, että saisi tuollaisen yhtälön toimimaan. Useilla työikäisillä pienikin liikuntamäärä voi olla liikaa, johtuen liiallisesta stressistä, vääränlaisesta ruokavaliosta ja vähäisestä levosta. Sen takia mielestäni kannattaa keskittyä liikuntaan, joka antaa eniten hyötyä takaisin. Jos kuitenkin haluat juosta pitkiä lenkkejä, etkä treenata lihaskuntoa, teet silti paljon hyviä asioita kehosi eduksi.
Tästä tulikin melkoinen manifesti! Tarkoituksena ei ole loukata kenenkään tunteita, vaan korkeintaan haastaa joitain asenteita, jotka ovat juurtuneet ihmisiin. Haluan myöskin korostaa, että jos ylipäätään liikut, olet jo suurinta osaa päätä pidemmällä. Teet kehollesi paljon hyvää ja toivon mukaan myös nautit liikkumisesta.
Tästä tulikin melkoinen manifesti! Tarkoituksena ei ole loukata kenenkään tunteita, vaan korkeintaan haastaa joitain asenteita, jotka ovat juurtuneet ihmisiin. Haluan myöskin korostaa, että jos ylipäätään liikut, olet jo suurinta osaa päätä pidemmällä. Teet kehollesi paljon hyvää ja toivon mukaan myös nautit liikkumisesta.
