tiistai 28. huhtikuuta 2015

Väriestejuoksu Helsinki 2015

Olin viime viikonloppuna juoksemassa Funrunin järjestämän Väriestejuoksun Helsingin Kaisaniemessä.

Tunnelma oli korkealla. Aurinko paistoi, osallistujat tanssivat jopa narikkajonossa ja jokaisella oli vinkeän sävyistä elintarvikeväriä naamassa, hiuksissa, sieraimissa, keuhkoissa jne.

Selviydyin melko vähillä lisäväreillä.
Juoksurata oli vain viitisen kilometriä ja siinä kierrettiin Töölönlahti sekä palattiin Hakaniemen kautta Kaisaniemenpuistoon. Reitti oli kiva ja sen varrelle ripotellut helpot esteet olivat tuttuja muista Funrunin esteratajuoksuista.

En varsinaisesti ole kovinkaan innostunut tasavauhtisista lenkeistä, enkä normaalisti juokse yhtämittaisesti tällaisia matkoja. Olen kuitenkin juossut intervalleja sekä tehnyt jonkin verran peruskuntolenkkiä tosi matalalla teholla. Tapahtuman radalla reipas tasavauhtinen tuntui ihan hyvältä, mikä oli kiva huomata. Vauhti oli varmaan jossain 12 km/h paikkeilla.

Esteiden toisessa päässä oli yleensä henkilökuntaa heittämässä väriä naamaan. Sain itse asiassa ensimmäisessä esteessä kunnon pölläytyksen vasempaan korvaani. Huomasin vasta kotimatkalla, että sitä oli mennyt ihan kunnolla korvakäytävään asti. Olen melko varma, että en ole saanut vieläkään kaikkea ulos.

Maaliin tullessani sain huomata pettymyksekseni, että paikalla ollut ihmisen korkuinen vaahtomassa oli huvennut beigeksi, kengän syvyiseksi mudaksi. Vaahtokoneen kanssa taisi olla ongelmia. Eipä tuo sinänsä haitannut, etenkin kun sain kokea sen jo viime syksyn Mutajuoksussa. Niille, jotka eivät ole juosseet vaahdon läpi: kuvittele, että olet vaatteet päällä ja saisit saippuavaahtoa joka paikkaa, ilman huuhtelun mahdollisuutta.

Kuva: Väriestejuoksun Facebook-sivusto

Lähtöpaikalla oli Fressin alkulämmittelyt jonkinlaisen aerobic-tanssin muodossa. Kuten mainitsinkin jo alussa, porukka saatiin hyvin mukaan tunnelmaan ja ihmiset tanssivat jopa jonottaessa. Maaliin saapuneet siirtyivät lavan eteen tanssimaan ja heittelemään ilmaan lisää väriä. Sitä oli aika siistiä seurata hieman kauempaa, mutta en olisi itse halunnut hengittää sellaista määrää pölyä keuhkoihini.

Tapahtuma oli ihan kiva, mutta en taida ihan täysin kuulua kohderyhmään. Tanssimusa oli aika kaukana omasta maustani, vaikka en kovin nirso olekaan jos kyse on vain tanssittavasta musiikista. Reitti oli aika lyhyt ja nopeasti ohi, eikä esteissä ollut lainkaan haastetta. Se oli silti tosi kiva tapa viettää lauantai-iltapäivää. Tapahtumassa ei sinänsä ollut edes ideana ylittää itseään, vaan ennemmin pitää hauskaa. En kuitenkaan luultavasti aio osallistua samaan tapahtumaan uudestaan, toisin kuin Mutajuoksuun tai Manic Runiin voisin sen sijaan osallistua


Ymmärtääkseni värijauheiden heittelyn idea juontaa juurensa hindujen Holi-kevätfestivaaleista. Kun yhtälöön lisätään teknomusiikkia, juoksutrikoot ja muutama ilmalla täytettävä este, saadaan Väriestejuoksu.

Ylivoimaisesti suurin osa osallistujista oli nuoria naisia, mutta oli paikalla muutama mieskin. Sanoisin, että tapahtuma sopii melkein kaikille, etenkin niille, jotka pitävät tanssimisesta ja bilettämisestä. Rata on lyhyt ja hauska. Esteistä selviää järkeä käyttäen oikeastaan kuka tahansa. Kukaan ei vahtaa juoksuaikoja tai tulojärjestystä, vaan pointtina on hyvä fiilis.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Älä sano "en osaa"

"Nothing can stop the man with the right mental attitude from achieving his goal; nothing on earth can help the man with the wrong mental attitude."
-Thomas Jefferson

"Only those who have patience to do simple things perfectly ever acquire the skill to do difficult things easily."
-James J. Corbett

Valmennustyössä huomaa miten jokainen yksilö oppii eri tavalla uusia asioita. Niille, jotka ovat liikkuneet paljon ja monipuolisesti on yleensä helpompi oppia uusia liikkeitä. Vähemmän liikuntaa harrastaneilla menee usein hieman pitempi aika, mutta hekin oppivat liikkeet pienellä harjoituksella.

On kuitenkin yksi asia, joka voi estää ihmistä oppimasta uusia asioita ja se on asenne.

Asennetta voisi kai kutsua myös itseluottamukseksi, kärsivällisyydeksi tai motivaatioksi, mutta käytännössä se tarkoittaa valmiutta tehdä jotain, mikä tuntuu vaikealta.

Kuva: personalexcellence.co

Vaikean asian harjoittelu voi tuntua turhauttavalta, kun homma ei onnistu kunnolla, vaikka yrittää parhaansa mukaan. Tässä vaiheessa täytyy muistaa, että hyvien ohjeiden avulla ja kärsivällisyydellä liikkeen tekeminen helpottuu kyllä.

Älä siis sano "en osaa" tai "tämä ei ole minun juttuni". Sanomalla "minulla ei ole lahjoja tähän", annat itsellesi luvan epäonnistua ja estät itseäsi oppimasta uutta asiaa. Jos koulun opettaja sanoisi puolelle luokkansa oppilaista "teillä ei ole matemaattisia lahjoja", se puolisko pärjäisi todennäköisesti huonommin matematiikassa, kuin toinen puolisko.

Se miten puhumme itsellemme ja omat uskomukset vaikuttavat todella paljon siihen, miten onnistumme tekemisissämme. Yleensä ihmisen sisäinen dialogi on todella itsekriittistä ja tuomitsevaa. Nämä ovat kuitenkin vain omia uskomuksia, eivätkä välttämättä perustu todellisuuteen.

Nopeasti oppiva henkilö voi kyllä todeta että opeteltava asia on vaikea, mutta asenne on silti luottavainen ja rento. Ei ole maailmanloppu jos ensimmäiset 20 tai vaikka 50 yritystä epäonnistuvat. Kenenkään ei pitäisi repiä pelihousuja vielä muutaman minuutin kokeilun jälkeen :).

Harjoittelitpa sitten punnertamista, käsilläseisontaa tai vaikkapa kuperkeikkoja, muista nämä vinkit:

  • Harjoittelu tekee mestarin
  • Uuden asian harjoittelu vaatii aikaa ja toistoja
  • Mitä monimutkaisempi asia, sitä pitempi aika opetteluun menee
  • Kärsivällisyys on hyve kaikkien taitojen opettelussa
  • Älä sano "En osaa"
  • Sano "Pystyn tähän" tai "Tämä on vaikeaa, mutta opin kyllä"
  • Ole armollinen itsellesi ja ole valmis epäonnistumaan alussa

Eli tiivistettynä, positiivinen asenne auttaa tähänkin asiaan :).

Monilla meistä on arpia liikunnan harrastamisesta lapsena. Se, että valitaan aina viimeisenä joukkueeseen koulun liikuntatunnilla voi tuntua aika musertavalta. Huonot kokemukset varhaisessa iässä voivat jättää  "olen huono liikunnassa" leiman, jota kantaa vielä aikuisenakin mukanaan. Veikkaan, että sen takia monille harjoittelu julkisella paikalla voi tuntua tosi vaikealta. Omista peloista voi onneksi päästä eroon, kunhan on valmis laittamaan itseään likoon.

Suosittelen opettelemaan aina välillä uusia asioita ja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. On hyvä olla sellaisissa tilanteissa, ettei ihan tiedä mitä on tekemässä. Se kehittää luonnetta ja kärsivällisyyttä. Henkilö, jolle uusien taitojen harjoittelu on tuttua, ei ylläty jos asiat eivät onnistu parin kokeilun jälkeen. Hän tietää, että pitkäjänteisyydellä ja älykkäällä harjoittelulla pääsee lopulta tavoitteisiin.

Mitä mieltä olet itse asenteen vaikutuksesta oppimiseen? Jaa oma kokemuksesi kommentteihin :).