TRX

En ole oikeastaan koskaan harrastanut ryhmäliikuntatunteja ja vierastan niitä edelleenkin aika kovasti. Haluan olla oman treenini herra, valita omat musiikkini, treeniaikani ja saan treenata rauhassa. Lisäksi ohjauksessa harvemmin pystyy keskittymään yksilön suoritustekniikan korjaamiseen, jonka takia treenatessa saattaa tulla vaarallisia tilanteita.

Pistola! Tämä oli aluksi vaikeampaa kuin luulin, sillä TRX:iin tukeutuminen ei ollut niin helppoa, kuin kahdesta pisteestä kiinnitettyjen renkaiden kanssa. Tokalla kierroksella siihen ehti jo tottua ja toistot tulivat melko helposti.

Pidän kuitenkin uusien asioiden kokeilemisesta ja TRX kuulosti mielenkiintoiselta, joten kävin tällä viikolla kokeilemassa Pasilan Urheiluhallit TRX-tuntia. Ryhmä oli melko pieni, eli vain kuusi plus ohjaaja. Siinä sai jo vähän henkilökohtaisempaakin ohjausta ja takaa kuuluikin aina kehotuksia "Hyvä ryhti! Ranteet suorina! Älkää päästäkö selkää notkolle!". Hieno juttu :).

TRX on jo melko vanha juttu, mutta luulenpa että se on tullut jäädäkseen. Se muistuttaa osittain voimistelurenkaita, joilla itse treenaan säännöllisesti, mutta niissä on renkaiden sijaan pehmustetut kahvat ja niiden alla lenkit jalkoja varten. Liikkeitä voi tehdä siis joko käsien tai jalkojen varassa.

Koska kahvat ovat ripustettujen hihnojen päissä, ne lisäävät liikkeeseen epävakautta, jolloin tukevat lihakset joutuvat tekemään ekstratyötä. Punnertaessa hihnojen varassa kädet haluavat liukua erilleen ja koko yläkeho joutuu vakauttamaan kädet paikoilleen. Keskivartalon suoraan asentoon täytyy myös keskittyä koko suorituksen ajan.

TRX:illä treenaaminen sopii varmasti kaiken tasoisille kuntoilijoille, sillä liikkeiden vaikeustasoa voi säädellä muuttamalla etäisyyttä suhteessa hihnojen kiinnityspisteeseen. Esim. mitä pystymmässä asennossa punnerrat tai teet vetoja, sitä kevyemmäksi liike muuttuu. Kahvojen ansiosta punnerruksissa ranteet saavat olla suorassa, mikä on hyvä etenkin niille, joiden ranteisiin sattuu lattialla punnertaessa. Kyykyissä TRX:ät oikeastaan lähinnä auttavat, sillä niihin voi tukeutua ja vähentää vastusta omien käsien voimilla.

Koska liikkeet tehdään oman kehon painolla, joutuu keskittymään aika paljon koko kehon asentoihin, eli koko rankaan, hartioihin, ranteisiin ja polvien kulkusuuntiin. Se vaatii keskittymistä, eikä sen takia ole välttämättä kaikkien juttu. Treenimuotona voin silti suositella lämpimästi kaikille!

Minulle tuli yllätyksenä se, että TRX:illä harjoittelu oli vielä epävakaampaa, kuin omassa kodissa renkailla harjoittelu. TRX:n hihnat on kiinnitetty yhdestä pisteestä, eikä kahdesta, kuten renkailla, joten kroppa tahtoo helpommin kiepsahtaa sivusuunnassa. Lisäksi TRX on periaatteessa vain yksi hihna, joka roikkuu lenkistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vetää yhdestä kahvasta, toinen puoli lyhenee ja toinen pitenee. Jos tämä tapahtuu treenin aikana, se vaikeuttaa tekemistä aika kovasti. Pituuksien tasoittaminen voi olla aika hankalaa ja etenkin vedoissa ja punnerruksissa haluan, että molemmat puolet ovat varmasti saman pituiset. Muuten efekti on melkein sama, kuin penkkipunnertaminen  kahdella eripainoisella käsipainolla.

Valitsisin silti uudestaan renkaat, sillä niillä pystyy treenaamaan itsensä todella vahvaksi (voimistelijat!) ja tarvittaessa nekin pystyy kiinnittämään yhdestä pisteestä. Renkaissa ei ole kylläkään lenkkejä jalkoja varten, mutta pienellä virittelyllä sekin saattaa onnistua. Renkaat ovat joka tapauksessa huomattavasti halvemmat, kuin reilusti yli 200 euroa maksavat TRX:ät.

Tunnilla käytiin koko kroppa läpi (tosin rangan ojentajat jäivät melko vähälle huomiolle) tekemällä yhden sarjan kutakin liikettä kolmen kierroksen verran. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin 15, toisella 12 ja viimeisellä 10 toistoa. Näin jokaisen kierroksen intensiteetti kasvoi edelliseen nähden, eli liikkeitä pystyi tekemään vähän haastavammasta kulmasta.

Liikkeet olivat pääasiassa tuttuja, eli käänteiset punnerrukset tai vedot takakenossa, etunojapunnerrukset, TRX:illä avustetut kyykyt, askelkyykyt ja pistoolit, vipunostot hartioiden takaosille takakenossa, polvenkoukistukset takareisille ja vatsarutistukset punnerrusasennosta (jalat kiinni hihnoissa). Ennen loppua tuli vielä yhdistelmäliike, jossa punnerrettiin ja tehtiin perään linkkuveitsi, jalat kiinni hihnoissa. Sain kunniakseni tehdä extra pystypunnerruksen jokaisen linkkuveitsen päälle. Viimeiseksi pidettiin minuutin verran lankkua, jalat hihnojen varassa. Siinä vaiheessa vatsalihakset olivat jo niin kovassa poltteessa, että kroppa alkoi luovuttaa ja puolessa välissä.

Sain kokeilla lopussa punnerruksia jalat korotettuna. En päässyt tähän asentoon aivan ilman apua.
Jalat halusivat kieppua sivuille ja hihnat eivät pysyneet kiinni menninkäisen tossuissani.

Pääsin suunnilleen tähän asti, kunnes menetin keskivartalon hallinnan, eikä
punnerruksesta tullut mitään. Onneksi ohjaaja oli varmistamassa. Oikeasti
pitäisi harjoitella punnerruksia helpommassa asennossa ja sitten lisätä kulmaa,
kun homma alkaa luistaa. 

Tuli taas huomattua, että vatsalihakset ovat oma heikkouteni, etenkin tuollaisissa pidoissa, joissa vastustetaan pitkään selän notkolle menemistä. Sain treenistä taas intoa asian korjaamiseen. Jos treenistä oppii jotain tärkeää, se on paljon arvokkaampaa kuin poltetut kalorit tai pieni kohotus kunnossa. Omien heikkouksien päihittäminen parantaa kuntoa paljon merkityksellisemmin, kuin vaikka muutaman prosentin kehitys jossain liikkeessä, jossa on jo muutenkin hyvä.

Oletko itse käynyt vielä kokeilemassa TRX:ää? Mitä mieltä olet? Oletko huomannut niillä harjoittelemisesta jotain selkeää hyötyä muussa liikkumisessa?

Taitoliikuntakeskuksessa

Vierailin tässä taannoin ekaa kertaa Taitoliikuntakeskuksessa, joka sijaitsee Helsingin keskustan liepeillä Telakkakatu 8:ssa. Tiesin valmiiksi, että paikassa voi harjoitella mm. parkouria, voimistelua ja vaikkapa voltteja. Toistaiseksi volttien tekeminen ei ole minulla prioriteettilistalla, mutta parkour ja voimistelukyvyt ovat jatkuvasti hitaan työstön alla.

Salilta löytyy erilaisia pehmeitä alustoja, joilla voi harjoitella turvallisesti käsilläseisontoja, kierimisiä ja muita. Lisäksi volttien tekemiseen löytyy omat suorat väylät, joita voi käyttää myös vauhtien ottamisessa hypätessä pehmeälle patjalle. Toisesta päästä salia löytyvät trampoliinit, joita en ollut siihen asti koskaan kokeillut. Hauskaa hommaa, mutta toistaiseksi en uskaltanut muuta kuin hyppiä ylös ja alas. Ehkä voisin joskus opetella tekemään muitakin temppuja. Jotenkin apuvälineen kanssa pomppiminen ei ainakaan vielä inspiroi kovasti. Salilta löytyi myös ainakin voimistelurenkaita, tankoja ja pukki.

Lord of Dance. Muissa kuvissa kieleni oli ulkona. Kukapa tietää, ehkä sillä voi vähän
tasapainottaa eteen kaatumista.

Parkouria pystyy harrastamaan käyttäen kaikkia edellä mainittuja vempeleitä, mutta sieltä löytyy myös isoja laatikoita, joiden päälle voi kiivetä ja yhdessä seinässä on tasanne, johon voi kiivetä joko juoksemalla seinää pitkin tai kiipeämällä köyden tai puolapuiden avulla.

Kun menee tuollaiseen paikkaan, jossa täytyy käyttää niin kovasti omaa mielikuvitustaan, tulee aluksi hieman itsetietoinen olo ja vaikeus päättää mitä tehdä. Yritän normaalisti seurata vain leikkivaistoani ja katsoa ympärilleni. Mitä haluan kokeilla? Tuossa on puomi. Aloitan tasapainottelemalla sen päällä. Minuutin päästä leikin jo pukkista (mistä tuo lyhenne tulee?) treenikaverini kanssa. Vedän muutaman leuan tangossa ja sitten harjoittelen erilaisia kierimisiä.

En ikinä oikeastaan ota tällaisia liikuntakertoja treeninä, vaan hauskanpitona. Kun yksi liike alkaa väsyttää, teen jotain muuta. Näin mieli ja kroppa pysyy tuoreena, eikä liikekään kärsi. Väsyneenä tekniikka alkaa laskemaan kovasti ja taidon harjoittelusta ei ole enää paljon hyötyä.

Aikaa meni sellaiset 1,5 tuntia ihan hujahtaen. Olin oikeasti yllättynyt, kun katsoin kelloa. Haaveilin sen jälkeen, että olisi kiva viettää kokonaisia päiviä vastaavassa paikassa. Välillä voisi syödä ja rentoutua ja sitten taas kokeilla jotain liikettä.

Minusta tällaisia liikuntakeskuksia pitäisi olla enemmänkin. Malmilla on Parkourkeskus joka on myös tosi kiva treenipaikka. Molemmissa on kuitenkin se "ongelma", että pääosa kävijöistä on lapsia. Vipeltäjiä on yleensä niin paljon, että vapaa harjoittelu on usein aika hankalaa. Kyllähän sitä aikuistenkin kanssa tulisi ruuhkaa, mutta lapset ovat tunnetusti vähän vallattomampia ja arvaamattomampia. Lisäksi, parhaaseen aikaan on yleensä ryhmätunteja, jotka varaavat aina tuntuvan osan keskuksesta itselleen. Aikuisillekin on vastaavia tunteja, mutta niitä järjestetään yleensä aika myöhään illalla.

Minusta on kyllä tosi hyvä, että lapset opettelevat liikkumaan tällä tavalla ja siitä on heille varmasti kovasti hyötyä myöhemminkin elämässä. Osa lapsista liikkuikin jo nyt todella taitavasti!

En tiedä mikä tähän olisi sopiva ratkaisu. Lapset rakastavat tuollaisia ympäristöjä ja tosi monet aikuiset sen sijaan vierastavat niitä. Lapset ovat siis tällaisten liikuntakeskuksien parhaita asiakkaita. Ehkä pelkästään aikuisille tarkoitetun keskuksen perustaminen ei ole vielä järkevää.

Pitää vain yrittää sopia joukkoon!

Tässä vielä lyhyt videopätkä, joka tuli otettua melkein vahingossa. Kamerassa on asetus, jolla saa otettua pieniä pätkiä kerrallaan ja ne muuttuvat yhdeksi videoksi. Siitä saa toivon mukaan jonkinlaisen käsityksen Taitoliikuntakeskuksesta.

Oletko itse käynyt Taitoliikuntakeskuksessa? Mikä on oma kokemuksesi paikasta?