TRX

En ole oikeastaan koskaan harrastanut ryhmäliikuntatunteja ja vierastan niitä edelleenkin aika kovasti. Haluan olla oman treenini herra, valita omat musiikkini, treeniaikani ja saan treenata rauhassa. Lisäksi ohjauksessa harvemmin pystyy keskittymään yksilön suoritustekniikan korjaamiseen, jonka takia treenatessa saattaa tulla vaarallisia tilanteita.

Pistola! Tämä oli aluksi vaikeampaa kuin luulin, sillä TRX:iin tukeutuminen ei ollut niin helppoa, kuin kahdesta pisteestä kiinnitettyjen renkaiden kanssa. Tokalla kierroksella siihen ehti jo tottua ja toistot tulivat melko helposti.

Pidän kuitenkin uusien asioiden kokeilemisesta ja TRX kuulosti mielenkiintoiselta, joten kävin tällä viikolla kokeilemassa Pasilan Urheiluhallit TRX-tuntia. Ryhmä oli melko pieni, eli vain kuusi plus ohjaaja. Siinä sai jo vähän henkilökohtaisempaakin ohjausta ja takaa kuuluikin aina kehotuksia "Hyvä ryhti! Ranteet suorina! Älkää päästäkö selkää notkolle!". Hieno juttu :).

TRX on jo melko vanha juttu, mutta luulenpa että se on tullut jäädäkseen. Se muistuttaa osittain voimistelurenkaita, joilla itse treenaan säännöllisesti, mutta niissä on renkaiden sijaan pehmustetut kahvat ja niiden alla lenkit jalkoja varten. Liikkeitä voi tehdä siis joko käsien tai jalkojen varassa.

Koska kahvat ovat ripustettujen hihnojen päissä, ne lisäävät liikkeeseen epävakautta, jolloin tukevat lihakset joutuvat tekemään ekstratyötä. Punnertaessa hihnojen varassa kädet haluavat liukua erilleen ja koko yläkeho joutuu vakauttamaan kädet paikoilleen. Keskivartalon suoraan asentoon täytyy myös keskittyä koko suorituksen ajan.

TRX:illä treenaaminen sopii varmasti kaiken tasoisille kuntoilijoille, sillä liikkeiden vaikeustasoa voi säädellä muuttamalla etäisyyttä suhteessa hihnojen kiinnityspisteeseen. Esim. mitä pystymmässä asennossa punnerrat tai teet vetoja, sitä kevyemmäksi liike muuttuu. Kahvojen ansiosta punnerruksissa ranteet saavat olla suorassa, mikä on hyvä etenkin niille, joiden ranteisiin sattuu lattialla punnertaessa. Kyykyissä TRX:ät oikeastaan lähinnä auttavat, sillä niihin voi tukeutua ja vähentää vastusta omien käsien voimilla.

Koska liikkeet tehdään oman kehon painolla, joutuu keskittymään aika paljon koko kehon asentoihin, eli koko rankaan, hartioihin, ranteisiin ja polvien kulkusuuntiin. Se vaatii keskittymistä, eikä sen takia ole välttämättä kaikkien juttu. Treenimuotona voin silti suositella lämpimästi kaikille!

Minulle tuli yllätyksenä se, että TRX:illä harjoittelu oli vielä epävakaampaa, kuin omassa kodissa renkailla harjoittelu. TRX:n hihnat on kiinnitetty yhdestä pisteestä, eikä kahdesta, kuten renkailla, joten kroppa tahtoo helpommin kiepsahtaa sivusuunnassa. Lisäksi TRX on periaatteessa vain yksi hihna, joka roikkuu lenkistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vetää yhdestä kahvasta, toinen puoli lyhenee ja toinen pitenee. Jos tämä tapahtuu treenin aikana, se vaikeuttaa tekemistä aika kovasti. Pituuksien tasoittaminen voi olla aika hankalaa ja etenkin vedoissa ja punnerruksissa haluan, että molemmat puolet ovat varmasti saman pituiset. Muuten efekti on melkein sama, kuin penkkipunnertaminen  kahdella eripainoisella käsipainolla.

Valitsisin silti uudestaan renkaat, sillä niillä pystyy treenaamaan itsensä todella vahvaksi (voimistelijat!) ja tarvittaessa nekin pystyy kiinnittämään yhdestä pisteestä. Renkaissa ei ole kylläkään lenkkejä jalkoja varten, mutta pienellä virittelyllä sekin saattaa onnistua. Renkaat ovat joka tapauksessa huomattavasti halvemmat, kuin reilusti yli 200 euroa maksavat TRX:ät.

Tunnilla käytiin koko kroppa läpi (tosin rangan ojentajat jäivät melko vähälle huomiolle) tekemällä yhden sarjan kutakin liikettä kolmen kierroksen verran. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin 15, toisella 12 ja viimeisellä 10 toistoa. Näin jokaisen kierroksen intensiteetti kasvoi edelliseen nähden, eli liikkeitä pystyi tekemään vähän haastavammasta kulmasta.

Liikkeet olivat pääasiassa tuttuja, eli käänteiset punnerrukset tai vedot takakenossa, etunojapunnerrukset, TRX:illä avustetut kyykyt, askelkyykyt ja pistoolit, vipunostot hartioiden takaosille takakenossa, polvenkoukistukset takareisille ja vatsarutistukset punnerrusasennosta (jalat kiinni hihnoissa). Ennen loppua tuli vielä yhdistelmäliike, jossa punnerrettiin ja tehtiin perään linkkuveitsi, jalat kiinni hihnoissa. Sain kunniakseni tehdä extra pystypunnerruksen jokaisen linkkuveitsen päälle. Viimeiseksi pidettiin minuutin verran lankkua, jalat hihnojen varassa. Siinä vaiheessa vatsalihakset olivat jo niin kovassa poltteessa, että kroppa alkoi luovuttaa ja puolessa välissä.

Sain kokeilla lopussa punnerruksia jalat korotettuna. En päässyt tähän asentoon aivan ilman apua.
Jalat halusivat kieppua sivuille ja hihnat eivät pysyneet kiinni menninkäisen tossuissani.

Pääsin suunnilleen tähän asti, kunnes menetin keskivartalon hallinnan, eikä
punnerruksesta tullut mitään. Onneksi ohjaaja oli varmistamassa. Oikeasti
pitäisi harjoitella punnerruksia helpommassa asennossa ja sitten lisätä kulmaa,
kun homma alkaa luistaa. 

Tuli taas huomattua, että vatsalihakset ovat oma heikkouteni, etenkin tuollaisissa pidoissa, joissa vastustetaan pitkään selän notkolle menemistä. Sain treenistä taas intoa asian korjaamiseen. Jos treenistä oppii jotain tärkeää, se on paljon arvokkaampaa kuin poltetut kalorit tai pieni kohotus kunnossa. Omien heikkouksien päihittäminen parantaa kuntoa paljon merkityksellisemmin, kuin vaikka muutaman prosentin kehitys jossain liikkeessä, jossa on jo muutenkin hyvä.

Oletko itse käynyt vielä kokeilemassa TRX:ää? Mitä mieltä olet? Oletko huomannut niillä harjoittelemisesta jotain selkeää hyötyä muussa liikkumisessa?

Ilmajoogaa kokeilemassa

Kävin eilen toista kertaa elämässäni joogaamassa. Kokeiltuani aiemmin tänä vuonna astangaa, seuraavana oli vuorossa ilmajooga. Tunti pidettiin Yoga Nordicilla Helsingin keskustassa.

Ilmajoogassa käytetään liikkeiden apuvälineenä katossa roikkuvaa silkkiliinaa. Liinan päät on sidottu ylös siten, että käytettäväksi jää luuppi, jota kutsutaan silkkitrapetsiksi. Liinaa käytetään mm. opetusvälineenä perusliikkeissä, mutta myös helpottamaan joitain vaativampia liikkeitä, kuten vaikka käsilläseisontaa. Kyse ei ole siis mistään hardcore sirkustemppuilusta, vaikka välineen nimessä onkin sana 'trapetsi'. Liina on ennemmin apuväline, joka keventää asioita, mutta siitä voi myös roikkua erilaisilla tavoilla.

Kyseessä oli take off -tunti, jossa tutustutaan liinan käyttöön. Yoga Nordicin porukka suosittelee käymään ainakin muutamalla tällaisella tunnilla ennen siirtymistä muille ilmajoogatunneille.

Varauksen yhteydessä suositeltiin pukeutumaan ihonmyötäisiin vaatteisiin. Paidoissa kannattaa olla pitkät hihat ja housuissa pitkät lahkeet. Tämä on kai siltä varalta, ettei liina hierrä paljasta ihoa. Kävin ostamassa itselleni seksikkäät, mustat juoksuhousut ja kaapista löytyi musta, pitkähihainen t-paita. Catsuit oli valmis.

Ei näin.

Ihan yleisluonteisesti kerrottuna, tunti oli tosi rento, eikä vaatinut  suuria fyysisiä ponnisteluita. Silkkitrapetsin avulla tehtiin esim. erilaisia lonkan ja rangan lihasten venytyksiä. Lisäksi asettauduimme yhteen (olisikohan ollut soturi 2 tms.) asanaan liinaa apuna käyttäen. Huomasin, että liinasta voi tosiaan olla hyötyä asennon ottamisessa ja minusta tuntui, että jopa opin jotain.

Keskellä tuli jänskä osuus, eli piti päästä roikkumaan trapetsista pää alas päin. Tulin viimeisenä luokkaan, joten kaikki sopivan korkuiset liinat oli jo viety. Oma liinani oli säädetty sen verran korkealle, että kyytiin pääseminen vaati ylimääräisiä ponnisteluita. Trapetsista roikkuminen oli aluksi tosi epämukavaa. Tuntui että silkki pureutui lihaksiin ja esti verenkierron. Sitten sain venkoiltua itseni parempaan asentoon ja olo helpottui. Huomasin kuitenkin, että vaikka roikkuessa ranka sai venyä ihan kivasti ja päähän kiersi reilummin verta, jalat alkoivat pikkuhiljaa mennä kevyesti hapoille. Uskon, että se johtuu siitä, että liinat puristavat lonkkaa sen verran kovasti, että alaraajojen verenkierto häiriintyy. Jos tiedät paremman syyn, laita alas kommenttia ja korjaa tämän joogaturistin virhe.

Varsinaisia lihaskuntoliikkeitä tehtiin yhteensä 10 toistoa ja molemmissa liikkeissä keskityttiin vatsalihaksiin. Pää alaspäin roikkuessa sai tosi hyvän tuntuman ja vastuksen lannerangan notkon vastustamiseen. Muuten kaikki liikkeet olivat tosi kevyitä ja jokaisen liikkeen tai pidon jälkeen mentiin lattialle ja tehtiin rauhoittava ja rankaa venyttävä asento.

Lopussa käperryimme liinan sisää, melkein kuin riippukeinuun ja rentouduimme siten ihan hiljaa itseksemme, omassa silkkikotelossamme. Kun tunti oli loppu, en ollut muuttunut perhoseksi, mutta olo oli silti aika hyvä.

Ohjaajan ohjaus oli minusta tosi helppotajuista ja hän kävi tarvittaessa opastamassa riippumisiin ihan henkilökohtaisesti. Arvostan kovasti!

Minusta, ainakin tämän yhden take off -tunnin perusteella, ilmajooga sopii hyvin vaikka joogan aloittamista harkitsevalle henkilölle tai miksei edistyneemmällekin joogille. Ranka saa kivasti venyä kun roikutaan pää alas päin ja lonkan venyttäminen (suurimmalle osalle kovasti tarpeen) on trapetsilla avustettuna mukavan kevyttä.

En voi sanoa jääneeni koukkuun, mutta näen kyllä mikä siinä voisi viehättää. Luulenpa, että jään ylipäätään joogaturistiksi, eli käyn satunnaisesti, korkeintaan muutaman kerran vuodessa kokeilemassa erilaisia tunteja.

Oletko itse kokeillut tai harrastanut ilmajoogaa? Eriäviä mielipiteitä tai kokemuksia?

Bolognalaista miekkailua

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut euroopan historiallisista taistelutaidoista ja nyt viimein tein jotain asian eteen. Aloitin bolognalaisen miekkailun Espoon Historiallisen Miekkailun Seurassa! Minun piti mennä peruskurssille jo viime vuoden syksyllä, mutta silloin sattui asiakas juuri niille illoille, joten ajattelin lykätä projektia.

Koettuani heräämisen Ido Portalin haastattelun jälkeen, päätin suoraan mennä kokeilemaan miekkailua. Tuosta valaistumisesta voi lukea lisää tästä bloggauksesta. Peruskurssilla ei ollut enää tilaa, mutta sain onneksi mennä koheltamaan jatkokurssin treeneihin. En osannut mitään, joten sain alussa kolmen minuutin pikakurssin suojausasennoista ja kaupan päälle yksi peruslyönti ja torjunta. Bujinkan taustasta oli sentään jotain hyötyä. Jalkatyö on hyvin samantapaista ja lyönnit oppi ainakin sinne suuntaan, kun miekkaa oli heiluttanut ennenkin. Tuli silti vähän sellainen fiilis, kuin olisi hypännyt liikkuvasta autosta ulos ja yrittänyt juosta, pysyäkseen pystyssä.

Bolognalainen miekka, eli sivumiekka, on jännä kapistus. Se ei periaatteessa paina paljon, eli suunnilleen kilon, mutta sen käsittely vaatii tekniikan lisäksi jonkin verran voimaa. Etenkin kyynärvarsi ja hartianseutu joutuvat koville. Bologna-miekka on ymmärtääkseni välimuoto keskiaikaisesta yhden käden miekasta ja rapier pistomiekasta. Sillä voi sekä leikata että pistää tehokkaasti. Sivumiekka tarkoittaa miekkaa, jota voi kantaa sivulla mukana jokapäiväisessä elämässä, vähän niin kuin revolveria villissä lännessä. Isompi miekka, kuten pitkämiekka, olisi vain tiellä. Bolognalaisen miekkailun juuret lähtevät keskiajalta ja jatkuvat renessanssin ajalle.

Treeneissä tehtiin aika paljon juttuja parin kanssa, joissa piti olla aika kauan puolustavassa asennossa, miekka osoitettuna kohti parin kaulaa. Käsi alkoi väsyä aina vähän ajan jälkeen ja sitä piti lepuuttaa sekä ravistella yhtenään. Mietin myös heti, että tässä lajissa on pakko tehdä tasapainottavaa treeniä vasurille, sillä treeneissä käytetään ainoastaan sitä parempaa kättä.

Ensimmäisestä kerrasta jäi tosi positiivinen fiilis ja halusin ilman muuta jatkaa. Päätin ostaa itselleni syksystä jouluun treeniaikaa ja katson sen jälkeen mitä tapahtuu. Oman miekan hankinta on silti jo käynnissä.

Kun pääsin kotiin, tein heti kestävyystreenin molemmille käsille. Halusin, että miekka tuntuu kevyeltä erilaisissa pidoissa, joten otin puisen harjoituskatanan käteeni ja pitelin sitä varoasennossa pari minuuttia. Tein tuplamäärän sarjoja vasemmalle kädelle. Sitten lisäsin miekkaan kilon nilkkapainon. Sama juttu, mutta minuutin pidot, vasemmalle tuplat. Vaihdoin kilon painon kahden kilon painoon. Pidin niin kauan kuin pystyin ja vasemmalle tupla sarjat. Seuraavissa treeneissä miekka tuntui jo paljon kevyemmältä. Jatkoin myöhemmin samaa isommilla painoilla, eikä käsi enää ole väsynyt.

Seuraavana projektinani on saada liikutettua miekkaa nopeasti ja hallitusti, ilman että ranne ja kyynärvarsi pettävät. Kun miekkaa heiluttaa ja vaihtaa suuntaa nopeasti, kyynärvarren lihakset joutuvat tekemään töitä räjähdysmäisellä nopeudella. Normaalisti olen treenannut kyynärvarsia joko staattisesti tai hitaasti, joten treenattavaa riittää. Nykyään käsi menee hapoille melko pian jos yritän huitoa nopeasti. On alkanut herätä aivan uudenlainen kunnioitus yhden käden miekoilla ottelevia kohtaan.

Maltillinen isku nahkapäällysteisestä dussackista ei satu juuri lainkaan,
kunhan pitää kypärää, eikä tähtää jalkojen väliin. Kuva: woodenswords.com

Nyt olen käynyt suunnilleen kuusissa treeneissä ja päässyt jo muutaman kerran kokeilemaan ottelemista dussack -harjoitusmiekalla. Otteluissa pää suojataan saman näköisellä kypärällä, kuin kilpamiekkailussa, jossa harpotaan pistomiekat kädessä, valkoiset asut päällä. Käsissä voi olla suojahanskat ja munasuojien käyttöä suositellaan, mutta ne eivät ole pakolliset. Käyttämämme dussackit ovat nahkapäällysteisiä pehmomiekkoja, joissa on rystysuoja. Kivaa ja jänskää hommaa!

Riippuen säännöistä, päästä, keskivartalosta ja jaloista saa pisteitä. Joissain otteluissa on myös kädet mukana. Isoimmat pisteet saa päästä ja muistaakseni hieman pienemmät keskivartalosta ja sääristä. Välillä päätetään, että vain esim. pää- ja sääriosumat lasketaan.

Dussackit käytössä. Haluan samanlaiset housut, kuin vasemman puoleisella miehellä. Kuva: hroarr.com

Eka kertani jää varmasti mieleen, sillä se oli se kerta, kun housuni repesivät. Ottelin opettajan kanssa hetken ja yrittäessäni jalkaosumaa, menin kyykkyyn ja kuulin *rippp*. Housut olivat jo muutaman vuoden ikäiset, mutta silti ihan ehjät. Tiesin, että nyt niihin oli tullut ainakin pieni reikä ihan lahkeiden saumakohtaan. Ottelimme taas vähän aikaa, yritin taas jalkoihin ja kyykistyin *rrrrriiiipppp*. Purskahdin nauruun. Kokeilin kädellä takamusta ja huomasin koskevani alushousujani. Kun treenit olivat ohi, housuni olivat revenneet vyöhön asti, eikä minulla ollut tietenkään vaihtohousuja. Onneksi iltaisin alkaa olla jo pimeää.

Ottelun jälkeinen ilta menikin sitten täysin ylivirittyneissä fiiliksissä, kun päässä pyörivät kaikenlaiset taktiset miekkailukuviot sekä flashbackit kamppailuista. Seuraavan ottelun jälkeen meni jo vähän rennommin, onneksi.

Koska en edelleenkään ole käynyt peruskurssia, minun täytyy yrittää pysyä mukana jatkoryhmän treeneissä. Välillä on vähän vaikeata, kun ei tiedä/muista kaikkien liikkeiden ja asentojen nimiä, eikä ole samanlaista rutiinia miekan käsittelyssä. Olen silti harjoitellut melko säännöllisesti kotona puumiekalla ja käyttänyt opettajan tekemiä videoita harjoittelun tukena. Teen harjoitukset myös aina vasemmalla kädellä, jottei se jää fyysisesti niin pahasti jälkeen oikeasta. Mielestäni molempien käsien treenaaminen on järkevää myös siinä mielessä, että jos loukkaa oikean käden, vasempaan vaihtaminen ei ole niin hankalaa. Kysykää vaikka Jamie Lannisterilta!

Kansikuva Achille Marozzon miekkailuoppaasta, Opera Novasta. Marozzon teos on
yksi tärkeimmistä dokumenteista bolognalaisen miekkailutaidon elvyttämisessä. 

Toisin kuin Japanissa ja monissa muissa Aasian maissa, Euroopassa olleet vanhat taistelulajit ja aseenkäsittelytaidot katosivat sodankäynnin modernisoituessa. Kun haarniskat kävivät vähitellen aina vain tarpeettomammiksi ruutiaseiden yleistyessä, muuttuivat myös miekat. Ritarimiekat, pitkät miekat ja kahden käden miekat jäivät unohduksiin ja ne korvattiin erilaisilla pistomiekoilla, pistimillä ja sapeleilla. Myöhemmät miekkailun opettajat pitivät keskiaikaisia aseita kömpelöinä ja raskaina verrattuna aikalaistensa miekkoihin. Meillä on edelleen kilpamiekkailu, jossa käytetään vielä erilaisia miekkoja, mutta se on kuitenkin urheilumuoto, josta on riisuttu paljon asioita pois. Ei ole siis enää suoria historiallisten taistelutaitojen linjoja ja perinteitä (ainakaan keskiajalta ja renessanssista), jotka olisivat jatkuneet katkeamatta meidän päiviimme. Onneksi eri aikojen miekkamestarit kirjoittivat manuaaleja aseiden käsittelystä. Noiden oppaiden avulla on pystytty rekonstruoimaan taistelutaitoja, mutta niiden tutkiminen jatkuu edelleen.

Kerron varmasti vielä myöhemmin lisää uudesta harrastuksestani. On kivaa yrittää mukautua uuteen haasteeseen ja katsoa mikä toimii ja mikä ei. Ehkä kirjoitan lisää miekkailuun liittyvästä lihaskuntotreenistä.