I'm back

Parin vuoden mittaisen bloggaustauon jälkeen on aika nostaa sanainen miekka naftaliinista ja hakata näppäimistöä muiden iloksi/harmiksi.

Homma lopahti siihen kun lykkäsin Tough Viking kokemuksistani kirjoittamista. Vähän sen jälkeen siirryin kirjoittamaan Tikis:iin artikkeleita, mikä lopulta leikkasi jalat Banaanibarbaarilta.

Väliin on mahtunut takaiskuja, mutta myös pieniä voittoja. Kirjoitin alkuvaiheessa vatsavammaisuudestani ja se sai yllättävän paljon vastakaikua. Samat vaivat ovat ymmärtääkseni monien muidenkin riesana.  Ongelmia aiheuttavien ruoka-aineiden luettelo oli pitkä, mutta työllä ja vaivalla olen saanut kavennettua tuota listaa melkein puoleen! Pystyn syömään listalta melkein mitä tahansa vähän ja joitain ruokia, kuten linssejä ja pähkinöitä jopa päivittäin. Saatan kirjoittaa aiheesta myöhemmin oman kirjoituksen.

Kaisaniemen Tough Vikingin (2015) viimeiset metrit.

Olen jatkanut bolognalaisen miekkailun harrastuksen parissa omaa tahtiani. Treenaan säännöllisesti kotona ja minulla on satunnaisia yksityistunteja, jossa saa kivan intensiivistä opetusta ja pääsee tekemään myös pariharjoituksia. Miekka liikkuu kevyemmin kuin koskaan, mutta pitäisi ottaa enemmän aikaa sparraamiselle ja tekniikkaharjoittelulle parin kanssa. Miekkailuhan on kuitenkin testi vähintään kahden ihmisen välillä.

Loppuvuodesta 2015 sain oikean niskahartiaseutuni niin kovasti jumiin, että osa yläselkäni lihaksista eivät enää suostuneet yhteistyöhön. Kirjoitan varmaan tästäkin oman jutun, mutta lyhykäisyydessään ongelma tuli monen rasitteen summasta. Rintarankani liikkuvuus sekä kova dippitreeni yhdistettynä intensiiviseen miekkailuun pisti koko lavan seudun ihan jumiin. Se oli kuin joku olisi käynyt hitsaamassa lavan paikoilleen ja vielä kytkenyt lihasten sähköt pois päältä. Ehkä vähän liioittelin, mutta trust me, se oli aika paha ja stressaava tilanne.

Jouduin pitämään taukoa veto- ja punnerrusliikeistä monen kuukauden ajan ja olen vasta nyt pystynyt treenaamaan niitä pari viikkoa. Paino on pudonnut muutaman kilon ja yläkehon voimatasot niiden mukana. Pystyin silti tauolla vahvistamaan puristus- ja rannevoimaa. Myös olkapäitä vakauttavat kiertäjäkalvosinliikkeet onnistuivat, mikä oli hyvä juttu.

Kaiken kaikkiaan asiat näyttävät nyt valoisammilta. Kropassa on edelleen paljon korjattavaa, mutta en ole ainakaan vielä lannistunut, vaikka välillä on noussut pientä kriisin poikasta pintaan. Olen oppinut paljon positiivisen asenteen tärkeydestä ja siitä miten ongelmissa vellominen vain pahentaa asioita. Saatuani hartiaongelmani, eikä se ollut kadonnut kahdenkaan viikon kuluessa, sorruin soimaamaan itseäni liian ankarasi ja murehtimaan kroppani tilaa sekä sitä miten kaukana olen tavoitteistani. Seuraavana päivänä olo oli kuin joku olisi hakannut minut. Ja niin olikin! Se olin minä. Minua väsytti, masensi, enkä ollut oma itseni.

Sen jälkeen päätin että en enää vello, vaan keskityn aina tilanteen parantamiseen. Homma on toiminut, sillä uudetkaan takaiskut eivät ole vaikuttaneet minuun niin pahasti ja olen tarttunut ongelmiin ja ratkonut niitä parhaani mukaan. Se on kai viesti, jonka haluan tällä kirjoituksella antaa kaikille mahdollisille lukijoille.

Jätän pitkän tauon jälkeisen blogituksen tähän ettei ala huimaamaan. Hyvää kesän aloitusta kaikille!