Feelmax Panka arvostelu

Ostin viime viikolla uudet Feelmaxin Panka -paljasjalkatossut ollessani I love me -messuilla. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut hankkivani uudet, mutta en ollut vain saanut aikaiseksi. Feelmaxilla oli oma koju messuilla ja jalkineet olivat myynnissä suunnilleen puolet halvemmalla kuin normaalisti, joten pakkohan ne oli ostaa.

Koska olen käyttänyt edellisiä Pankoja jo vajaan parin vuoden ajan, ajattelin että olen jo pätevä kirjoittamaan jonkinlaisen arvostelun niistä. Arvosanat ovat asteikolla 1-10.

Tulipa räikeä kuva! Nauhat eivät hehku oikeasti noin punaisena.

Arvosteluasteikko
Huono 1-2
Välttävä 3-4
Keskiverto 5-6
Hyvä 7-8
Erinomainen 9-10


Sopivuus käyttötarkoitukseen ja monipuolisuus (3,5/10)
Sain ensimmäiset Feelmax Pankat jo varmaan vuonna 2006 tai 2007 ja ne myytiin minulle urheiluliikkeessä juoksutossuina. Ne kestivät (lumessa) juoksemista suunnilleen kuukauden verran ennen kuin pohjissa oli kunnon reiät. Tämä ei ollut niinkään kenkien vika, vaan myyjän, sillä näitä kenkiä ei ole edes tarkoitettu juoksuun ulkosalla. Juokseminen sujui oikein hyvin, mutta pohjan materiaali vain kuluu liian nopeasti.

Feelmaxin sivuilla sanotaan, että Panka sopii ulkoliikuntaan, katukengäksi, puutarhaan, ostoksille jne. Itse en ottaisi kenkiä lainkaan ulos, paitsi korkeintaan nurmikolle. Silloinkin paljas jalka on minusta parempi.

Oman kokemukseni mukaan tämä malli sopii parhaiten salikengäksi tai tossuksi sisätiloihin tai töihin. Ne voisivat toimia myös joissain peleissä, joissa ei tule rajuja suunnanvaihdoksia, sprinttejä ja loikkia. Miekkailuun Panka sopii ihan kivasti, vaikka ne kuluvat siinäkin nopeammin, kuin esim. salilla.

Olen käyttänyt niitä muutaman kerran Parkourkeskuksessa ja sain kengät ikääntymään suunnilleen puoli vuotta, jos vertaa miten hyvin olivat kestäneet siihen asti. Varpaiden puoleinen sauma alkoi rakoilemaan ja pohjaan ilmestyi pieniä repeämiä. Parkouriinkin Panka sopi ihan kivasti, paitsi putkien päällä tasapainottelussa, jossa ne tuntuivat vähän pyörivän jaloissa.

Sanon tähän vielä varmuuden vuoksi, että paljasjalkatossut voivat olla aika kova pala sellaiselle, joilla jalkapohjat kipeytyvät helposti tai tarvitsevat kaaritukea. On myös tärkeää, että paljasjalkatossuihin totutellaan vähitellen. Liian nopea siirtyminen minimalistikenkiin voi saada jalat kipeiksi ja rasitusvammatkin ovat mahdollisia. Myös kävely- ja juoksutekniikalla on merkitystä. Paljasjalkatossuilla täytyy käyttää päkiäaskellusta tai muuten askeleista syntyvät tärähdykset rasittavat tukielimistöä liian kovasti.

Annan arvosanaksi 3,5 sillä minusta Panka ei sovi ulos ja ne ikääntyvät liian nopeasti rajussa liikunnassa sekä ulkona. Se on kuitenkin tosi hyvä sisäkenkä, vaikkakaan ei kovin monipuolinen sellainen.


Kestävyys (3,5/10)
Panka ei ole kaikista kestävin kenkämalli, johon olen törmännyt, mutta kuten olen jo maininnut, kevyessä sisätilaliikunnassa ne voivat kestää aivan hyvin parikin vuotta. Se on aika hyvin miltä tahansa kengiltä. Täytyy vain osata valita aktiviteetteihin oikeat kengät.

Kun on aika hankkia uudet kengät, näistä tossuista on todennäköisesti kulunut reikiä pohjiin ja mahdollisesti myös repeämiä pohjan saumaan. Kaikissa ostamissani Feelmaxeissa pohjallisten liimaus pettää suunnilleen ensimmäisen kuukauden aikana ja se on vähän ärsyttävä piirre. Tilalle ehdottomasti parempi liimaus tai sitten joku muu tapa pohjallisen kiinnittämiseksi. Nyt pohjallisia joutuu asettelemaan suoraksi ennen kuin kenkään voi tunkea jalan. Useimmiten läpyskä menee rullalle ja asettelun joutuu uusimaan.

Pohjan sauman olisi voinut myös suunnitella eri kohtaan, sillä nyt se on juuri varpaiden edessä. Kun juoksija jarruttaa, tai pituusloikkaaja laskeutuu (tässä skenaariossa päkiöilleen), kengän etuosaan eli varpaiden päähän, kohdistuu aika monen kilon voima. Jos tuossa samaisessa kohdassa on yksi kengän heikoimmista kohdista, minusta siinä on selkeä suunnitteluvirhe.

Annoin kestävyydelle arvosanaksi 3,5 vaikka kestävätkin aika hyvin kevyessä käytössä. Pohjien reikiintyminen sekä saumojen repeytyminen on silti liian helppoa ja pohjallinen on kiinnitetty tosi huonosti.


Mukavuus (10/10)
Kaikki käyttämäni Feelmaxit ovat todella mukavia ja Panka on erityisen mukava kenkä. Tuntuu, kuin pitäisi jalassa sukkia, joissa on hyvä pito. Varpaat eivät ole puristuksissa ja supussa, sillä lesti on riittävän leveä. Kengissä on nauhat, joten ne voi kiristää istumaan melko naftisti jalkoihin. Ne hengittävät myös hyvin, eivätkä jalat ole märät hikisemmänkään treenin jäljiltä. Minusta arvosana 10 on täysin oikeutettu.


Tuki (9 /10)
Paljasjalkakengissä on oikeastaan se idea, että ne eivät tue juuri lainkaan. Siinä mielessä tämän voi ottaa joko positiivisena tai negatiivisena asiana, riippuen yksilön tarpeista. Omassa arvostelussani tuen olemattomuus on hyvä asia.

Panka ei tue jalkaa juuri lainkaan, eli suunnilleen yhtä hyvin kuin sukat. Jos ne kuitenkin istuisivat vielä vähän paremmin jalkaan, kuten vaikka Vibram Fivefingersit, ne eivät liikkuisi jaloissa niin paljon. Jos jalkoihin kohdistuu painetta yhdestä suunnasta, kuten loikkiessa, kiipeillessä tai tasapainotellessa, ne voivat hieman pyöriä jaloissa ja tuntua löysiltä. Ne silti sopivat oikein hyvin käyttötarkoitukseensa, eli sisätossuiksi.


Tuntuma alustaan (9/10)
Feelmax Pankan pohja on mitättömän ohut. Sen läpi tuntee pienetkin pinnanmuodot ja kokemus paljain jaloin liikkumisesta on aika lähellä. Kengän kanssa kannattaa pitää sukkaa, eli kerroksia tulee silti kolme, eli pohja, pohjallinen sekä sukka. Kai tässäkin olisi periaatteessa voinut antaa kympin, mutta melko paljon oikeasti paljain jaloin liikkuneena täytyy sanoa, että kymppiin on vielä matkaa. 


Pito (6/10)
Näissä kengissä on moniin sisäliikuntatossuihin verrattuna aika hyväkin pito, etenkin kun varpaat ja päkiä pääsevät painumaan alustaan, ikään kuin pohjan läpi. Pito ei ole silti poikkeuksellisen hyvä, sillä pohja on melko sileä ja pientä karheutta lukuunottamatta kuvioimaton. Perus salitreeneissä ei pitäisi olla mitään ongelmia ja olen ainakin itse pystynyt käyttämään niitä mailapeleissä, parkourissa ja miekkailussa aivan hyvin.


Hinta-laatusuhde (9/10)
Ostin toisen Panka-parini pari vuotta sitten 71 euron hinnalla ja ne ovat kestäneet minulla pääasiassa työkenkinä vuoden plus 7-8 kuukautta. Minusta se on tosi hyvä käyttöikä nykypäivän kengille. Feelmaxin kengissä on 12 kk takuu, mikä on minusta hieman yllättävää, etenkin pohjien kulumisvauhdin takia. Se on silti tosi hyvä juttu ja minulla on kokemusta uusien kenkien saamisesta ennen aikojaan rikki menneiden kenkien tilalle.


Puhtaanapito (8/10)
Jos kenkiä pitää vain sisätiloissa ja käyttää aina sukkia, ne pysyvät puhtaana ja hajuttomina todella pitkään. Jos sen sijaan et pidä sukkia, ne alkavat haista yhden tai kahden kerran jälkeen. Sisätiloissa käytettynä tarvetta ei ole kovin usein, mutta kenkiä voi pestä haalealla vedellä ja miedolla pesuaineella.  Ei siis kaikista kätevin tapa pestä, mutta ne ovat sen verran helppohoitoiset, että arvosanaksi tuli kahdeksan.


Ulkonäkö (7/10)
Tämä on vähän vaikea kategoria arvostella, mutta minusta Panka näyttää ihan hyvältä. Se ei ole välttämättä minulle kaikista tärkein asia, mutta sillä on silti merkitystä. Musta kenkä ja punaiset nauhat sekä kuviot ovat ihan ok ja näyttävät melko neutraaleilta ainakin omaan silmääni. Minusta tossut näyttävät vähän hassuilta lyhytlahkeisten housujen kanssa, sillä varret ulottuvat yllättävän korkealle nilkkaan. Leveät ankannokkamaiset kärjet saattavat myös näyttää joidenkin silmään oudoilta. Makuasioita, mutta sanotaan kuitenkin, että Panka ei saa samanlaisia katseita, kuin vaikka Fivefingersit.


Yleisarvosana
7/10



Jotenkin tuo arvosana näyttää matalalta jos mietin miten paljon olen niistä pitänyt. Yritin kuitenkin olla edes jotenkin objektiivinen ja arvostella kenkiä monelta kantilta. Älkää kysykö miksi niin monessa kategoriassa on arvosana 3,5. Joskus kolme on liian vähän ja neljä liian paljon :D.

Mitä mieltä olet itse Feelmaxin Pankoista (taivutetaanko nimiä näin)? Onko sinulla erilaisia tai samoja kokemuksia niistä?

Bolognalaisen miekkailun yksityistunnilla

Kuten olenkin jo maininnut muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessani, aloitin syksyn alussa uuden harrastuksen: Bolognalaisen miekkailun. Homma lähti siitä, että kävin kokeilemassa lajia yksissä jatkotason treeneissä. Alkeiskurssi oli jo täynnä ja seuraava alkoi muistaakseni vasta parin kuukauden päästä, eikä sitä järjestetty aikataululleni sopivaan aikaan.

Sain kuitenkin luvan treenata jatkotason porukan kanssa, mikä oli kiva juttu. Asiat vain piti opetella vähän niin kuin siinä tehdessä, eikä perustekniikoita päässyt oikein hiomaan, paitsi kotona ilman opettajaa. Olen harrastanut miekkailua reilut pari kuukautta (joista ainakin kaksi viikkoa meni flunssassa) ja vaikka tunneilla menee ihan kivasti, koen silti vielä tarvitsevani jonkinlaista opastusta perusteisiin.

Lyöntien harjoittelua.

Olin viime viikonloppuna Ilkka Hartikaisen yksityistunnilla ja sain pikakurssin osasta noista perusjutuista, joista olin jäänyt paitsi. Ilkka opettaa Helsingissä ihan perus miekkailutreeneissä sekä tapahtumissa ympäri maailmaa. Jos laji kiinnostaa, Espoon Historiallisen Miekkailun Seuran treenitilat sijaitsevat Ruskeasuolla, lähellä Tilkan pysäkkiä.

Aluksi kävimme läpi mm. miekan osat. Suurin osa termeistä ovat italiaksi tai englanniksi, sillä suomeksi ei yleensä löydy vastaavia sanoja. Esim. miekan edellä oleva terä, jolla lyödään rystysten puolelta, on nimeltään filo dritto tai true edge ja miekan hamaraa kutsutaan nimellä filo falso tai false edge. Monet termeistä ovat vaikeasti muistettavia vieraskielisyydestä johtuen. Pidän kovasti siitä, miltä italia kuulostaa, joten ehkä miekkailu olisi riittävä motivaattori jonkinlaisen kielellisen perusosaamisen hankinnalle.

Bolognalaisessa miekkailussa käytetään enimmäkseen leikkaavia lyöntejä, mutta pistoilla on myös tärkeä asema. Pistot sopivat oikein hyvin kaksintaisteluun, mutta sotakentällä kehon läpi työnnetty miekka on pahasti jumissa ja sotilas on silloin melko avuton uutta hyökkääjää vastaan.

Miekkaillessa voi tulla hiki.

Kevyestä ulkonäöstään huolimatta miekan käsittely vaatii jonkin verran voimaa ja kestävyyttä sekä tietenkin rentoa tekniikkaa. Hyvä osuma (terävällä) bolognalaisella miekalla voi viedä mennessään vaikka raajan, eli kyse ei ole mistään pistämiseen erikoistuneesta rapiirista tai floretista. Harjoituksissa käytetyt miekat ovat onneksi tylsiä ja niiden kärjessä on muoviset tapit, jotka ensisestään vähentävät vahinkojen riskiä.

Kävimme läpi myös perus jalkatyötä, eli sitä miten liikutaan eteen, taakse ja sivuille. Vaihtoehtoja on paljon ja vaikuttaisi siltä, että liikkua saa käytännössä melko vapaasti, kunhan ei käytä siihen ylimääräistä energiaa tai ole huonossa tasapainossa. Katsoimme myös eri varoasennot, jotka ovat yleensä myös asentoja, joista voi lyödä tai joihin voi päätyä lyönnin jälkeen. Vastustajan ollessa lähellä, miekka osoittaa yleensä suoraan kohti tämän kehoa tai kasvoja, mutta kauempana miekkaa voi pidellä vähän rennommin vaikka kärki alhaalla. Tämä on hyvä, sillä miekkakäsi saattaa alkaa väsymään jatkuvan varoasennossa jäkityksen ja lyöntien tuloksena.

Lyöntiharjoituksia Meyerin-neliön avustuksella.

 Lopuksi keskityttiin lyönteihin. Suurin osa leikkaavista lyönneistä tapahtuu viistoissa linjoissa, joko ylhäältä alas tai alhaalta ylös. Tämän harjoitteluun voi käyttää mm. Meyerin-neliötä (kuva yllä). Diagrammiin on merkitty neljään eri sektoriin numeroita, joilla tarkoitetaan lyöntijärjestystä. Neliön ohjeita seuraamalla voi harjoitella lyöntisarjoja, joissa lyödään aina neljä lyöntiä yhteen menoon neljästä eri suunnasta. Pääsin myös huitomaan miekalla isoissa ja nopeissa kaarissa. Harjoittelimme myös rannelyöntejä ja sarjoja, joissa nuo yhdistyivät. Kovaa lyöminen on aika rankkaa ja kyynärvarteni on vieläkin hieman kipeä. Itse huitaisu ei ole se rankka osuus, vaan miekan hallittu pysäyttäminen. Ostin sitä varten itselleni kevyen keilapainon, jolla voi huitoa kotona ja kehittää itselle kipparikallen kyynärvarret.

Ilkan opetus oli selkeää ja helppotajuista, kuten aina. Tunnilla pidettiin huolta, ettei miekkakättä väsytetä kerralla loppuun, vaan tekniikkaa piti harjoitella aina tuoreeltaan. Tuttua huttua voimaharjoittelusta.

Tarkoituksena olisi käydä yksityistunnilla vielä uudestaan, mutta tästäkin kerrasta sai jo paljon vinkkejä itsenäiseen harjoitteluun. Nyt tuntuu jo vähän itsevarmemmalta, kun tietää ainakin teoriassa, että miten lyönnit ja varoasennot pitäisi tehdä. Seuraavalla kerralla olisi ohjelmassa pariharjoittelua, eli ainakin torjuntoja, lyöntejä ja liikkumista suhteessa vastustajaan. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Niin, ja varasin itselleni myös oman miekan, jonka saan varmaankin marraskuussa!

Loppuun vakava miekkamies.

 Kuvat: Ilkka Hartikainen

Toipumisen merkkejä

Kurkkukipu on hälvenemässä ja olen jo uskaltanut tehdä lyhyitä, voimaa ylläpitäviä treenejä, joissa teen vain sarjan tai pari per liike. Voima ei ole onneksi laskenut sairastelun aikana ollenkaan. Tauti keskittyi lähes ainoastaan kurkkuun, eikä minua heikottanut kuin korkeintaan parina päivänä.

Energiaa olisi riittänyt vaikka mihin ja sen takia treenin välttely tuntuikin niin turhauttavalta! Huomasin kuitenkin kaupungilla juostessani, että kurkkukipu paheni hengästymistä aiheuttavasta liikunnasta.

Otsikointini ei kuitenkaan koske pelkästään flunssasta parantumista, vaan olen huomannut edistystä myös ruoansulatukseni toiminnassa. Kirjoitin aikaisemmin artikkelin vatsavammaisuudestani ja sen voi lukea täältä.

Kun yritin helpottaa kurkkukipuani kurlaamalla suola- ja cayannepippurivedellä, huomasin että suolistoni ei ärtynyt vaikka nielin joka kurlauksen jälkeen hieman cayannea. Tajuttuani tämän, tein itselleni muutaman päivän päästä chilillä terästettyä kaakaota. Laitoin maustetta melkein teelusikallisen, eikä tullut mitään ongelmia. Join tänään uuden samanlaisen sekoituksen ja toivon mukaan tilanne pysyy samanlaisena.

Olen erehtynyt ennenkin näiden juttujen kanssa, eli totuuden tietää oikeastaan vasta muutaman päivän päästä. Jotain edistystä on silti tapahtunut, sillä ennen olisin mennyt aivan tukkoon pienemmästäkin määrästä.

Ei mitään mullistavaa, mutta pieni voitto tämäkin. Olen aina pitänyt mausteisesta ruoasta ja tulisten ruokien pois jättäminen oli myös ikävä menetys muiden rinnalla.

Tässä vielä reseptini tuliselle kaakaolle:

Tarvitset:

• Ison mukin
• 1-2 rkl raakakaakaojauhetta (jos tykkäät tosi tummasta suklaasta, laita 2 rkl)
• 1 tl kookossokeria (tai oman maun mukaan)
• ripaus - ½ tl cayannepippuria tai jotain muuta tulista paprikamaustetta
• loraus kookosmaitoa (laita ensin kuiva-aineet ja täytä sitten 1/4 tai 1/3 mukista)
• kuumaa vettä (kaada muiden ainesten päälle ja sekoita)

Lopputuloksena ei ole kahvilasta saatava hemmottelukaakao, johon laitetaan vaahtokarkkeja ja kermavaahtoa, mutta se ajaa asiansa.

Kivikon esterata ja taas kurkku kipeänä

Kirottua, olen taas kurkkukivussa. Pari viikonloppua takaperin olin luokkakokouksessa, jonka takia tuli valvottua tosi myöhään. Seuraavana päivänä kävin riehumassa puolentoista tunnin ajan Kivikon esteradalla. Seuraavana aamuna oli jo vähän kurkkukipua. Tällä kertaa propolis ei auttanut juuri lainkaan. Chili- ja suolavedellä kurlaaminen sen sijaan auttoi, mutta mikään konsti ei poistanut kipua kokonaan.

Olen kai joskus lapsena kärsinyt kovan kurkkutulehduksen, sillä kitarisani näyttävät kuun pinnalta, täynnä kuoppia ja kraatereita. Ne tulehtuvat erittäin helposti ja saan flunssan kylkiäisenä aina kurkkukivun. Joskus olen haaveillut niiden poisleikkauttamisesta, mutta en oikein tiedä. Kun olin lapsi, sitä harkittiin, mutta vaakakuppi kallistui siihen, että ei leikata. Kitarisat ovat tavallaan ensimmäinen puolustusmuuri huulien jälkeen vieraita hyökkääjiä kohtaan. Minun muurini on kuitenkin reikäinen ja heikentynyt. Sen takia se oikeastaan toimii pöpöille sopivana, helposti valloitettavana päämajana, josta voi tehdä uusia hyökkäyksiä syvemmälle.

Kivikon esterata. Kuvan ulkopuolelta löytyy muitakin esteitä.

Vaivan alkamisesta on jo yli viikko aikaa, eikä kurkku ole vieläkään normaali. Alkaa jo ottaa vähän pannuun, koska en halua kuitenkaan pitkittää parantumista treenaamalla. Tämä on kuitenkin saanut minut miettimään treenin ohjelmointia uudestaan. Jos homma voi kaatua yhteen (todella) huonosti nukuttuun yöhön, liikunko silloin turhan lähellä omaa palautumiskykyni rajaa? Puolustuksekseni voin sanoa että esteradalla tuli rehkittyä vähän turhan kovasti. Kun vastaavia välineitä ei ole päässyt käyttämään niin usein, sitä kai vähän hullaantuu. Ongelma ei ole siis yksin ohjelmassani, vaan kaupungin luomissa liikuntamahdollisuuksissa. Näin kätevästi vastuu siirretään muille.

Esteiden ylitystä ja alitusta. Puomi oli jo sen verran korkea minulle, että ylitystä sai harjoitella jonkin aikaa, ennen kuin siitä tuli helpon ja nopean tuntuista.

Pääsin myös muutama viikko sitten bolognalaisessa miekkailussa kokeilemaan ottelua metallisella harjoitusmiekalla (enkä nahkaisella harjoitus-Dusackilla), lainasuojat päällä! Voin sanoa, että miekkailu on vielä vaikeampaa, kuin mitä luulisi. Käsi alkaa väsyä melko nopeasti. Alussa vielä pystyi ajattelemaan vastaiskujen tekemistä, mutta lopussa väsyminen pakotti lähinnä torjumaan. Iskuja sateli opettajalta ja yritin lähinnä selviytyä. Harjoitus antoi kuitenkin paljon ajateltavaa. Kunhan tämä flunssa loppuu, alan taas käymää miekkatreeneissä ja pystyn soveltamaan oppimaani.

Minulla ei ole valitettavasti kuvia miekkailusta, mutta kyseinen ottelutreeni videokuvattiin. Minulle ei ole vielä vain lähetetty linkkiä, mutta saatan jossain vaiheessa laittaa jonkinlaisen kuvakaappauksen, jos kuvanlaatu on kelvollinen.

Tällaista tällä kertaa. Toivon mukaan pystyn kirjoittamaan pian jostain positiivisemmasta kokemuksesta.

Oletko sinä käynyt Kivikon esteradalla? Entä onko kokemuksia kitarisojen poistamisesta?