"Fatigue makes cowards of us all."Olin taas maanantaina miekkailemassa ja viimeiset 30 minuuttia oteltiin metallisilla harjoitusmiekoilla. Kuten muutamana kertana aikaisemmin, ensimmäiset 3 minuuttia menevät ihan hyvin. Pystyn jopa tekemään vastahyökkäyksiä ja keskittymään jonkinlaiseen tekniikkaan. Tämän jälkeen kuitenkin käsi alkaa olla niin väsynyt, että pelkän varoasennon pitäminen hapottaa kovasti hartiaa.
-Vince Lombardi
Kun olin otellut opettajaa vastaan, sain vastustajakseni heti perään levänneen treenikaverin. Oma käteni oli ihan velliä ja osumia sateli kovaan tahtiin, milloin rintaa, käsiin tai päähän. Vastahyökkäykset eivät onnistuneet, sillä käsivarren sijaan heilutin miekkaa keitetyllä spagetilla. Happi alkoi palata pikku hiljaa jos antoi käden roikkua hyökkäyksien väleissä alhaalla, mutta kunnon lepoon ei ollut aikaa.
Aluksi tämä turhautti ihan kamalasti, sillä tunsin itseni täysin avuttomaksi. Tiesin, että voisin oikeasti puolustautua paremmin jos hartiassa olisi enemmän kestävyyttä tai olisin saanut tilaisuuden levätä. Ei kuitenkaan auta itkeä. Tilanne on mikä on. Kun pystyin katsomaan asiaa rauhallisemmin, huomasin, että voin tehdä jalkatyölläni edes jotain. Jalat olivat ihan hyvissä voimissa, joten pystyin sentään väistämään joitain iskuja ja jos jaksoin pitää miekan edes hetken tanassa, saatoin saada jonkun piston sisään. Tärkeä oppitunti.
Opin myös sen, että teknisellä osaamisella (jossa minulla on vielä paaaljon opittavaa) ei tee juuri mitään jos kestävyys ei ole kohdillaan. Toki taloudellinen tekniikka ja tyyli otella vaikuttavat väsymisen nopeuteen, mutta kyllä se käsi väsyy siinäkin.
Sama pätee myös nyrkkeilijöihin ja monien kamppailulajien treenaajiin. Jos hartioista loppuu mehu, pelkkä suojan pitäminen on vaikeaa. Iskujen antamisesta tulee melkein mahdotonta.
Olen jo aikaisemminkin tehnyt asioita yläkehon kestävyyden parantamiseksi miekkailua ajatellen, mutta hommasta on puuttunut suunnitelmallisuus ja päättäväisyys. Nyt sain vihdoin tarpeekseni ja tein itselleni kokeellisen ohjelman, jonka avulla pitäisi saada kuntoa vähän rautaisemmaksi. Tiedossa olisi yläkehon intervallitreenejä köydellä (battling ropes) ja keilapainoilla (clubbells).
Tein eilen ensimmäisen battling ropes -treenin, joka kesti 20 minuuttia. Tarkoituksena oli vispata köysiä räjähtävällä nopeudella 20 sekuntia yhteen menoon ja lepoa oli joka välissä 20 sekuntia. Vähennän levon määrää joka harjoituksen jälkeen viidellä sekuntilla, kunnes tauko on vain 5 sekuntin pituinen. En usko, että jaksan pitää ohjelman lopussa minkäänlaista liikkeen laatua ja räjähtävyyttä kovin pitkälle, eli treeni tuskin kestää muutamaa minuuttia kauemmin.
Treeni oli haastava ja aloin miettimään puolessa välissä, että ehkä mitoitin treenin turhan pitkäksi. Päätin kuitenkin jatkaa ja kun olin tehnyt 2/3 harjoituksesta, olin varma että pääsen loppuun asti. Huomasin, että erityisesti laajat kierrot sekä hakkaavat slämit antavat miekkailusta aiheutuvan väsymyksen tunteen. Tauot olivat niin pitkiä, että hapotus ei ollut missään vaiheessa niin kova kuin otellessa. Kun pääsen 5-10 sekuntin taukoihin, tilanne on varmasti toinen.
 |
| Keilapainoja. Kuva: physicalliving.com |
Köydet ovat kuitenkin sen verran kevyet välineet (oma köyteni on myös lyhyempi kuin useimmat battling ropes:it), että se jää toiseksi miekalla huitomiselle. Sen takia ohjelmassa on myös intervalleja 4 kg keilapainoilla, jotka painavat monta kertaa enemmän kuin bologna-miekka. Nuijamaisen keilan painotus tekee välineestä vielä painavamman tuntuisen. Saatan kirjoittaa niiden käytöstä myöhemmin.
Onko itselläsi kokemusta yläkehon kestävyyden kehittämisestä kamppailu- tai taistelulajia varten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti