Moni meistä on varmaan nähnyt kuntosali FAIL kompilaatioita, joissa satunnaiset salillakävijät tekevät jotain treeniliikettä oudosti tai väärin tai muuten vain säätävät.
Hauskaa, eikö?
Bro Science Lifen Dom Mazzetti demonstroi miten eri kuntosalilaitteita voi käyttää hauskäännöissä.
Jos asiaa miettii tarkemmin, joku on oikeasti kuvannut henkilöä salaa salilla ja sitten ladannut videon esim. youtubeen muiden naureskeltavaksi. Sitten joku näppärä henkilö kokoaa näistä pätkistä hassun kompilaation ja saamme nauraa noloille tyypeille oikein kunnolla. Videoista tulee viraaleja ja jokainen niillä näkyvistä henkilöistä saa osansa viidentoista minuutin kuuluisuudestaan.
Miten tämä ei ole nettikiusaamista?
Myönnän tässä vaiheessa, että olen itsekin nauranut näille videoille. Ajateltuani asiaa myöhemmin uudestaan, aloin ymmärtämään, että se on tyhmää ja ilkeää.
On täysin sosiaalisesti hyväksyttyä laittaa noita videoita jakoon facebookissa ja niin tekevät myös jotkut liikunta-alan ammattilaiset, joiden pitäisi tietää paremmin. Kiusaamistilanteessa on yleensä pääkiusaajat ja tässä tapauksessa heitä ovat ne, jotka ottavat mokailijoista videoita ja lataavat niitä nettiin. Tärkeässä osassa ovat myös sivustakatsojat ja -naureskelijat, eli tässä tapauksessa videon jakajat.
Onko se edes jonkinlainen yllätys, että kuntosalilla käyvistä ihmisistä osa ei tiedä miten välineitä käytetään? Lisäksi, kun ihmiset päästetään tekemään asioita itsenäisesti, osa heistä tulee keksimään 'luovia' tapoja hyödyntää laitteita. Osassa videoiden pätkistä on mielestäni kyse vain ihmisistä, jotka pitävät hauskaa. Joissain tapauksissa näen, että outous on vain kuvaajan silmissä, eikä henkilö tee edes mitään vaarallista tai väärää.
Julkinen muiden mokien korostaminen ja niille nauraminen on mielestäni vain merkki henkisestä kypsymättömyydestä tai jonkinlaisesta tarpeesta kuuluttaa omaa paremmuuttaan muille.
En jaksa puida asiaa enempää, mutta toivottavasti tämä sai edes muutaman lukijan miettimään uudelleen. Noin... kukkahattu otettu pois päästä. Loppuhuomautukseksi sanon, että kaikki videopätkistä ei ole suinkaan jonkun salaa ottamia, vaan todennäköisesti töppääjien itse lataamia. Osa taas on itse ladattuja, mutta muiden kommentoimia.
Mitä mieltä olet itse? Ylireagoinko vai pitäisikö fail -videoiden levittämistä vähän hillitä?
Varhaisin muistoni inspiroitumisesta on se kun lapsena katsoin Michael Douglasin tähdittämän elokuvan nimeltä Running (1979). Päähenkilö on olympialaisia varten harjoitteleva juoksija, jonka avioliitto sekä suhde omiin lapsiin ovat murenemassa. Elokuvan tarina sekä tunnepitoinen musiikki vaikuttivat minuun niin kovasti, että halusin olla juoksija.
Elokuvat ovat toimineet inspiraation lähteinä myös myöhemmin elämässäni ja sen takia pidän niitä kovasti arvossa. Jos tunnepitoinen tarina ja hyvin esitetty toiminta saa ihmisen oikeassa elämässä tekemään jotain hyödyllistä, sen arvoa ei voi vähätellä.
Inspiraatio energisoi, virittää tunnelmaan ja (toivon mukaan) innostaa myös toimintaan.
Liikkumiseen erikoistunut Ido Portal puhui eräässä haastattelussa siitä, miten hän ei odota inspiraation saapumista, vaan hän ottaa itselleen päivästä aikaa ja aktiivisesti etsii inspiraatiota.
Inspiraatiota voi hakea lähes mistä tahansa. Oikean elämän taitavat ihmiset ovat usein inspiroivia, mutta myös tarinat ja musiikki voivat myös toimia innoituksen lähteinä. Historiassa myyttiset sankaritarinat ovat saaneet ihmiset pyrkimään parempiin suorituksiin. Muinaisen Makedonian Aleksanteri Suuri oli kova fanittamaan Iliasta ja etenkin sankari Achilleosta. Aleksanteri otti sankarinsa miehen mallikseen ja halusi olla kuin hän. Roomalaisen lähteen mukaan valloittaja kantoi kirjaa mukana koko pitkän sotakampanjansa ajan.
Aleksanteri Suuri vuorostaan inspiroi myöhempiä valloittajia, kuten Karthagon Hannibalia, Rooman Pompeiusta ja Caesaria, sekä paljon myöhemmin Napoleonia.
Valloittaminen ei ole välttämättä minua inspiroivaa toimintaa, mutta tässä on lista asioista, jotka inspiroivat kaltaistani helposti innostuvaa romantikkoa:
Robert E. Howardin Conan -novellit
Luin Conan-novelleja ensimmäistä kertaa 14- tai 15-vuotiaana ja sen tuloksena innostuin fyysisestä harjoittelusta. En tosin aloittanut sitä heti, mutta siemen oli istutettu. Myöhemmin, lukioikäisenä treenasin oman kehon painolla ja juoksin lenkkejä. Aloin myös haaveilemaan kiipeilemisestä ja jonkinlaisesta kamppailu- tai taistelulajista. Olenkin harrastanut boulderointia, välillä aktiivisesti ja myöhemmin ylläpitävästi. Lukiossa treenasin vuoden verran kendoa ja myöhemmin muutaman vuoden bujinkan budo taijutsua.
Antiikin sotilaat
Olin kiinnostunut antiikin sotilaista jo ihan lapsena. Sain lahjaksi ohuen satukirjan (joka löytyy nykyäänkin kirjahyllystäni), joka kertoo Heracleen (tunnetaan yleisemmin, mutta virheellisesti nimellä Hercules) seikkailuista. Myöhemmin kiinnostuin myös antiikin historiasta ja sekä helleenien että roomalaisten sotilaiden kestävyydestä, voimasta ja rohkeudesta. Se innosti minua juoksemaan ja tekemään lihaskuntotreeniä. Spartalaisuuden ihannoimisella oli minuun negatiivinen vaikutus, sillä en enää kuunnellut riittävän hyvin kehoni antamia merkkejä uupumisesta.
Conan the Barbarian (1982)
Vaikka elokuvan Conan ei vastaa monellakaan tapaa kirjojen Conania, filmi inspiroi minua kovasti yleisellä tasolla. Yritän katson sen kerran vuodessa. Musiikki on iso osa kokemusta ja toimii loistavasti treenin taustalla.
Animaatioelokuva Fire and Ice (1983)
Yritän katsoa tämänkin elokuvan kerran vuodessa. Fire and Ice sai minut (muistaakseni) voimatreenaamaan nostelemalla kiviä, mutta pääasiassa elokuvan meno on niin alkukantaista ja barbaarista, että se inspiroi minua liikkumaan.
Erwan Le Corren MovNat -videot
Tämä klippi sai minut innostumaan uudestaan luonnollisesta liikkumisesta sekä juoksemaan paljain jaloin.
Kansainvälisesti arvostettu valmentaja Charles Poliquin on yksi tärkeimmistä esikuvistani ja tiedonlähteisäni. Mies on kuuluisa nopeita tuloksia tuottavista metodeistaan.
Toinen kuuluisa valmentaja, jolla on holistinen lähestymistapa terveyteen, hyvinvointiin, liikuntaan ja elämäntapojen muuttamiseen. Välillä kun kuuntelee Paulin juttuja, saa sellaisen vaikutelman, että mies on joko hullu tai sitten valtavirtaa vuosikymmenen tai pari edellä. Paul Chek tunnetaan valmentajana, joka oli vielä nelikymppisenä nuorempia valmennettaviaan huomattavasti kovemmassa kunnossa, sekä salilla että juoksuradalla.
Assassin's Creed -pelit
Nämä pelit saivat minut vihdoin aloittamaan parkour -harrastuksen. Miekalla varustetussa parkouroijassa on vain jotain niin badassia, että sitä ei voi muuta kuin ihailla. Uskokaa tai älkää, myös kirjojen Conan on parkour- ja kiipeilymestari. Olin jo pitkään kypsytellyt ajatusta päässäni ja asiaan ovat vaikuttaneet myös elokuvat (Yamakasi, Casino Royale) ja tosielämän henkilöt. Ajatus korkeisiin paikkoihin kiipeilemisestä puistattaa edelleen, mutta se ei onneksi olekaan parkourin pääpointti. Pelit sytyttivät minussa myös pitkästä aikaa kaipuun treenata jonkinlaista lähitaistelulajia. Ajauduin lopulta bolognalaiseen miekkailuun.
Ido Portal
Idon videot ja ideologia saivat minut lopulta ohjaamaan energiani kohti todellisia tavoitteitani (lue lisää täältä). Hänen omistautumisensa liikkeen harjoittelemiselle on suuri inspiraation lähde. Ido harrastaa tai on harrastanut monia erilaisia lajeja aina nykytanssista ja joogasta kiipeilyyn, parkouriin ja taistelu- tai kamppailulajeihin. Miehen liikkuminen ei toki rajoitu mihinkään harrastukseen tai niiden yhdistelmiin.
Luonnonkansat
Yhdessä vaiheessa minua inspiroivat luonnonkansat, joiden sitkeys ja kyky uhmata luonnonvoimia on urbaanille ihmiselle käsittämätöntä. Luonnon varassa elävä ihminen jatkaa kehittymistään liikkujana myös lapsuuden jälkeen.
Vanhan ajan voimamiehet ja kehonrakentajat
Arthur Saxon, Eugen Sandow ja monet muut mustavalkoisissa kuvissa esiintyvät ja pantterinnahkoihin pukeutuvat vanhan ajan voimamiehet inspiroivat minua aikanaan opettelemaan vähemmän tunnettuja voimaliikkeitä. Heidän saavutuksensa saivat myös minut uskomaan itseeni, sillä he treenasivat aikana ennen hormonaalisia lisäapuja, usein melko rajoittuneilla välineillä. Aikanaan voimamies, kehonrakentaja ja painonnostaja tarkoittivat suunnilleen samaa asiaa ja suurella osalla heistä oli voimistelijan treenipohja.
Listan tekeminen oli minulle paikoin todella vaikeaa. Ja nytkin tätä kappaletta kirjoittaessani varaan itselleni mahdollisuuden, etten julkaise kaikkia inspiraation lähteitäni. Pelko sisälläni arvostelee minua elokuvista ja peleistä innostumisesta ja haukkuu lapselliseksi. Olen kai lapsuudesta lähtien oppinut, että nörttiyttä ei kannata mainostaa naurunalaiseksi joutumisen uhan takia.
Rationaalinen puoleni sanoo, että mitä väliä muiden mielipiteillä on ja onko inspiraation lähteillä lopulta väliä? Jos peli tai elokuva saa ihmisen liikkumaan ja aloittamaan uuden harrastuksen, sehän on vain hyvä asia.
Mene siis vaikka youtubeen tai katso viikonloppuna elokuva, jonka tiedät innostavan sinua. Kuuntele musiikkia, joka virittää sinut tunnelmaan tai treenaa sinua inspiroivan ystävän tai läheisen kanssa. Minkä takia odottaa inspiraatiota, kun sitä voi myös etsiä?
Älä kuitenkaan jää haaveilemaan, vaan hyppää toimintaan kun puhtia vielä riittää. Rauta on taottava silloin kun se on kuuma.
No niin, bloggauksesta piti tulla vain juttu inspiraation etsimisestä, mutta päädyinkin puolustelemaan omaa nörttiyttäni. Kerro mikä inspiroi sinua liikkumaan ja pitämään huolta terveydestäsi.
"Fatigue makes cowards of us all."
-Vince Lombardi
Olin taas maanantaina miekkailemassa ja viimeiset 30 minuuttia oteltiin metallisilla harjoitusmiekoilla. Kuten muutamana kertana aikaisemmin, ensimmäiset 3 minuuttia menevät ihan hyvin. Pystyn jopa tekemään vastahyökkäyksiä ja keskittymään jonkinlaiseen tekniikkaan. Tämän jälkeen kuitenkin käsi alkaa olla niin väsynyt, että pelkän varoasennon pitäminen hapottaa kovasti hartiaa.
Kun olin otellut opettajaa vastaan, sain vastustajakseni heti perään levänneen treenikaverin. Oma käteni oli ihan velliä ja osumia sateli kovaan tahtiin, milloin rintaa, käsiin tai päähän. Vastahyökkäykset eivät onnistuneet, sillä käsivarren sijaan heilutin miekkaa keitetyllä spagetilla. Happi alkoi palata pikku hiljaa jos antoi käden roikkua hyökkäyksien väleissä alhaalla, mutta kunnon lepoon ei ollut aikaa.
Aluksi tämä turhautti ihan kamalasti, sillä tunsin itseni täysin avuttomaksi. Tiesin, että voisin oikeasti puolustautua paremmin jos hartiassa olisi enemmän kestävyyttä tai olisin saanut tilaisuuden levätä. Ei kuitenkaan auta itkeä. Tilanne on mikä on. Kun pystyin katsomaan asiaa rauhallisemmin, huomasin, että voin tehdä jalkatyölläni edes jotain. Jalat olivat ihan hyvissä voimissa, joten pystyin sentään väistämään joitain iskuja ja jos jaksoin pitää miekan edes hetken tanassa, saatoin saada jonkun piston sisään. Tärkeä oppitunti.
Opin myös sen, että teknisellä osaamisella (jossa minulla on vielä paaaljon opittavaa) ei tee juuri mitään jos kestävyys ei ole kohdillaan. Toki taloudellinen tekniikka ja tyyli otella vaikuttavat väsymisen nopeuteen, mutta kyllä se käsi väsyy siinäkin.
Sama pätee myös nyrkkeilijöihin ja monien kamppailulajien treenaajiin. Jos hartioista loppuu mehu, pelkkä suojan pitäminen on vaikeaa. Iskujen antamisesta tulee melkein mahdotonta.
Olen jo aikaisemminkin tehnyt asioita yläkehon kestävyyden parantamiseksi miekkailua ajatellen, mutta hommasta on puuttunut suunnitelmallisuus ja päättäväisyys. Nyt sain vihdoin tarpeekseni ja tein itselleni kokeellisen ohjelman, jonka avulla pitäisi saada kuntoa vähän rautaisemmaksi. Tiedossa olisi yläkehon intervallitreenejä köydellä (battling ropes) ja keilapainoilla (clubbells).
Tein eilen ensimmäisen battling ropes -treenin, joka kesti 20 minuuttia. Tarkoituksena oli vispata köysiä räjähtävällä nopeudella 20 sekuntia yhteen menoon ja lepoa oli joka välissä 20 sekuntia. Vähennän levon määrää joka harjoituksen jälkeen viidellä sekuntilla, kunnes tauko on vain 5 sekuntin pituinen. En usko, että jaksan pitää ohjelman lopussa minkäänlaista liikkeen laatua ja räjähtävyyttä kovin pitkälle, eli treeni tuskin kestää muutamaa minuuttia kauemmin.
Treeni oli haastava ja aloin miettimään puolessa välissä, että ehkä mitoitin treenin turhan pitkäksi. Päätin kuitenkin jatkaa ja kun olin tehnyt 2/3 harjoituksesta, olin varma että pääsen loppuun asti. Huomasin, että erityisesti laajat kierrot sekä hakkaavat slämit antavat miekkailusta aiheutuvan väsymyksen tunteen. Tauot olivat niin pitkiä, että hapotus ei ollut missään vaiheessa niin kova kuin otellessa. Kun pääsen 5-10 sekuntin taukoihin, tilanne on varmasti toinen.
Köydet ovat kuitenkin sen verran kevyet välineet (oma köyteni on myös lyhyempi kuin useimmat battling ropes:it), että se jää toiseksi miekalla huitomiselle. Sen takia ohjelmassa on myös intervalleja 4 kg keilapainoilla, jotka painavat monta kertaa enemmän kuin bologna-miekka. Nuijamaisen keilan painotus tekee välineestä vielä painavamman tuntuisen. Saatan kirjoittaa niiden käytöstä myöhemmin.
Onko itselläsi kokemusta yläkehon kestävyyden kehittämisestä kamppailu- tai taistelulajia varten?
Ilmajoogassa käytetään liikkeiden apuvälineenä katossa roikkuvaa silkkiliinaa. Liinan päät on sidottu ylös siten, että käytettäväksi jää luuppi, jota kutsutaan silkkitrapetsiksi. Liinaa käytetään mm. opetusvälineenä perusliikkeissä, mutta myös helpottamaan joitain vaativampia liikkeitä, kuten vaikka käsilläseisontaa. Kyse ei ole siis mistään hardcore sirkustemppuilusta, vaikka välineen nimessä onkin sana 'trapetsi'. Liina on ennemmin apuväline, joka keventää asioita, mutta siitä voi myös roikkua erilaisilla tavoilla.
Kyseessä oli take off -tunti, jossa tutustutaan liinan käyttöön. Yoga Nordicin porukka suosittelee käymään ainakin muutamalla tällaisella tunnilla ennen siirtymistä muille ilmajoogatunneille.
Varauksen yhteydessä suositeltiin pukeutumaan ihonmyötäisiin vaatteisiin. Paidoissa kannattaa olla pitkät hihat ja housuissa pitkät lahkeet. Tämä on kai siltä varalta, ettei liina hierrä paljasta ihoa. Kävin ostamassa itselleni seksikkäät, mustat juoksuhousut ja kaapista löytyi musta, pitkähihainen t-paita. Catsuit oli valmis.
Ei näin.
Ihan yleisluonteisesti kerrottuna, tunti oli tosi rento, eikä vaatinut suuria fyysisiä ponnisteluita. Silkkitrapetsin avulla tehtiin esim. erilaisia lonkan ja rangan lihasten venytyksiä. Lisäksi asettauduimme yhteen (olisikohan ollut soturi 2 tms.) asanaan liinaa apuna käyttäen. Huomasin, että liinasta voi tosiaan olla hyötyä asennon ottamisessa ja minusta tuntui, että jopa opin jotain.
Keskellä tuli jänskä osuus, eli piti päästä roikkumaan trapetsista pää alas päin. Tulin viimeisenä luokkaan, joten kaikki sopivan korkuiset liinat oli jo viety. Oma liinani oli säädetty sen verran korkealle, että kyytiin pääseminen vaati ylimääräisiä ponnisteluita. Trapetsista roikkuminen oli aluksi tosi epämukavaa. Tuntui että silkki pureutui lihaksiin ja esti verenkierron. Sitten sain venkoiltua itseni parempaan asentoon ja olo helpottui. Huomasin kuitenkin, että vaikka roikkuessa ranka sai venyä ihan kivasti ja päähän kiersi reilummin verta, jalat alkoivat pikkuhiljaa mennä kevyesti hapoille. Uskon, että se johtuu siitä, että liinat puristavat lonkkaa sen verran kovasti, että alaraajojen verenkierto häiriintyy. Jos tiedät paremman syyn, laita alas kommenttia ja korjaa tämän joogaturistin virhe.
Varsinaisia lihaskuntoliikkeitä tehtiin yhteensä 10 toistoa ja molemmissa liikkeissä keskityttiin vatsalihaksiin. Pää alaspäin roikkuessa sai tosi hyvän tuntuman ja vastuksen lannerangan notkon vastustamiseen. Muuten kaikki liikkeet olivat tosi kevyitä ja jokaisen liikkeen tai pidon jälkeen mentiin lattialle ja tehtiin rauhoittava ja rankaa venyttävä asento.
Lopussa käperryimme liinan sisää, melkein kuin riippukeinuun ja rentouduimme siten ihan hiljaa itseksemme, omassa silkkikotelossamme. Kun tunti oli loppu, en ollut muuttunut perhoseksi, mutta olo oli silti aika hyvä.
Ohjaajan ohjaus oli minusta tosi helppotajuista ja hän kävi tarvittaessa opastamassa riippumisiin ihan henkilökohtaisesti. Arvostan kovasti!
Minusta, ainakin tämän yhden take off -tunnin perusteella, ilmajooga sopii hyvin vaikka joogan aloittamista harkitsevalle henkilölle tai miksei edistyneemmällekin joogille. Ranka saa kivasti venyä kun roikutaan pää alas päin ja lonkan venyttäminen (suurimmalle osalle kovasti tarpeen) on trapetsilla avustettuna mukavan kevyttä.
En voi sanoa jääneeni koukkuun, mutta näen kyllä mikä siinä voisi viehättää. Luulenpa, että jään ylipäätään joogaturistiksi, eli käyn satunnaisesti, korkeintaan muutaman kerran vuodessa kokeilemassa erilaisia tunteja.
Oletko itse kokeillut tai harrastanut ilmajoogaa? Eriäviä mielipiteitä tai kokemuksia?
