TRX

En ole oikeastaan koskaan harrastanut ryhmäliikuntatunteja ja vierastan niitä edelleenkin aika kovasti. Haluan olla oman treenini herra, valita omat musiikkini, treeniaikani ja saan treenata rauhassa. Lisäksi ohjauksessa harvemmin pystyy keskittymään yksilön suoritustekniikan korjaamiseen, jonka takia treenatessa saattaa tulla vaarallisia tilanteita.

Pistola! Tämä oli aluksi vaikeampaa kuin luulin, sillä TRX:iin tukeutuminen ei ollut niin helppoa, kuin kahdesta pisteestä kiinnitettyjen renkaiden kanssa. Tokalla kierroksella siihen ehti jo tottua ja toistot tulivat melko helposti.

Pidän kuitenkin uusien asioiden kokeilemisesta ja TRX kuulosti mielenkiintoiselta, joten kävin tällä viikolla kokeilemassa Pasilan Urheiluhallit TRX-tuntia. Ryhmä oli melko pieni, eli vain kuusi plus ohjaaja. Siinä sai jo vähän henkilökohtaisempaakin ohjausta ja takaa kuuluikin aina kehotuksia "Hyvä ryhti! Ranteet suorina! Älkää päästäkö selkää notkolle!". Hieno juttu :).

TRX on jo melko vanha juttu, mutta luulenpa että se on tullut jäädäkseen. Se muistuttaa osittain voimistelurenkaita, joilla itse treenaan säännöllisesti, mutta niissä on renkaiden sijaan pehmustetut kahvat ja niiden alla lenkit jalkoja varten. Liikkeitä voi tehdä siis joko käsien tai jalkojen varassa.

Koska kahvat ovat ripustettujen hihnojen päissä, ne lisäävät liikkeeseen epävakautta, jolloin tukevat lihakset joutuvat tekemään ekstratyötä. Punnertaessa hihnojen varassa kädet haluavat liukua erilleen ja koko yläkeho joutuu vakauttamaan kädet paikoilleen. Keskivartalon suoraan asentoon täytyy myös keskittyä koko suorituksen ajan.

TRX:illä treenaaminen sopii varmasti kaiken tasoisille kuntoilijoille, sillä liikkeiden vaikeustasoa voi säädellä muuttamalla etäisyyttä suhteessa hihnojen kiinnityspisteeseen. Esim. mitä pystymmässä asennossa punnerrat tai teet vetoja, sitä kevyemmäksi liike muuttuu. Kahvojen ansiosta punnerruksissa ranteet saavat olla suorassa, mikä on hyvä etenkin niille, joiden ranteisiin sattuu lattialla punnertaessa. Kyykyissä TRX:ät oikeastaan lähinnä auttavat, sillä niihin voi tukeutua ja vähentää vastusta omien käsien voimilla.

Koska liikkeet tehdään oman kehon painolla, joutuu keskittymään aika paljon koko kehon asentoihin, eli koko rankaan, hartioihin, ranteisiin ja polvien kulkusuuntiin. Se vaatii keskittymistä, eikä sen takia ole välttämättä kaikkien juttu. Treenimuotona voin silti suositella lämpimästi kaikille!

Minulle tuli yllätyksenä se, että TRX:illä harjoittelu oli vielä epävakaampaa, kuin omassa kodissa renkailla harjoittelu. TRX:n hihnat on kiinnitetty yhdestä pisteestä, eikä kahdesta, kuten renkailla, joten kroppa tahtoo helpommin kiepsahtaa sivusuunnassa. Lisäksi TRX on periaatteessa vain yksi hihna, joka roikkuu lenkistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vetää yhdestä kahvasta, toinen puoli lyhenee ja toinen pitenee. Jos tämä tapahtuu treenin aikana, se vaikeuttaa tekemistä aika kovasti. Pituuksien tasoittaminen voi olla aika hankalaa ja etenkin vedoissa ja punnerruksissa haluan, että molemmat puolet ovat varmasti saman pituiset. Muuten efekti on melkein sama, kuin penkkipunnertaminen  kahdella eripainoisella käsipainolla.

Valitsisin silti uudestaan renkaat, sillä niillä pystyy treenaamaan itsensä todella vahvaksi (voimistelijat!) ja tarvittaessa nekin pystyy kiinnittämään yhdestä pisteestä. Renkaissa ei ole kylläkään lenkkejä jalkoja varten, mutta pienellä virittelyllä sekin saattaa onnistua. Renkaat ovat joka tapauksessa huomattavasti halvemmat, kuin reilusti yli 200 euroa maksavat TRX:ät.

Tunnilla käytiin koko kroppa läpi (tosin rangan ojentajat jäivät melko vähälle huomiolle) tekemällä yhden sarjan kutakin liikettä kolmen kierroksen verran. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin 15, toisella 12 ja viimeisellä 10 toistoa. Näin jokaisen kierroksen intensiteetti kasvoi edelliseen nähden, eli liikkeitä pystyi tekemään vähän haastavammasta kulmasta.

Liikkeet olivat pääasiassa tuttuja, eli käänteiset punnerrukset tai vedot takakenossa, etunojapunnerrukset, TRX:illä avustetut kyykyt, askelkyykyt ja pistoolit, vipunostot hartioiden takaosille takakenossa, polvenkoukistukset takareisille ja vatsarutistukset punnerrusasennosta (jalat kiinni hihnoissa). Ennen loppua tuli vielä yhdistelmäliike, jossa punnerrettiin ja tehtiin perään linkkuveitsi, jalat kiinni hihnoissa. Sain kunniakseni tehdä extra pystypunnerruksen jokaisen linkkuveitsen päälle. Viimeiseksi pidettiin minuutin verran lankkua, jalat hihnojen varassa. Siinä vaiheessa vatsalihakset olivat jo niin kovassa poltteessa, että kroppa alkoi luovuttaa ja puolessa välissä.

Sain kokeilla lopussa punnerruksia jalat korotettuna. En päässyt tähän asentoon aivan ilman apua.
Jalat halusivat kieppua sivuille ja hihnat eivät pysyneet kiinni menninkäisen tossuissani.

Pääsin suunnilleen tähän asti, kunnes menetin keskivartalon hallinnan, eikä
punnerruksesta tullut mitään. Onneksi ohjaaja oli varmistamassa. Oikeasti
pitäisi harjoitella punnerruksia helpommassa asennossa ja sitten lisätä kulmaa,
kun homma alkaa luistaa. 

Tuli taas huomattua, että vatsalihakset ovat oma heikkouteni, etenkin tuollaisissa pidoissa, joissa vastustetaan pitkään selän notkolle menemistä. Sain treenistä taas intoa asian korjaamiseen. Jos treenistä oppii jotain tärkeää, se on paljon arvokkaampaa kuin poltetut kalorit tai pieni kohotus kunnossa. Omien heikkouksien päihittäminen parantaa kuntoa paljon merkityksellisemmin, kuin vaikka muutaman prosentin kehitys jossain liikkeessä, jossa on jo muutenkin hyvä.

Oletko itse käynyt vielä kokeilemassa TRX:ää? Mitä mieltä olet? Oletko huomannut niillä harjoittelemisesta jotain selkeää hyötyä muussa liikkumisessa?

Taitoliikuntakeskuksessa

Vierailin tässä taannoin ekaa kertaa Taitoliikuntakeskuksessa, joka sijaitsee Helsingin keskustan liepeillä Telakkakatu 8:ssa. Tiesin valmiiksi, että paikassa voi harjoitella mm. parkouria, voimistelua ja vaikkapa voltteja. Toistaiseksi volttien tekeminen ei ole minulla prioriteettilistalla, mutta parkour ja voimistelukyvyt ovat jatkuvasti hitaan työstön alla.

Salilta löytyy erilaisia pehmeitä alustoja, joilla voi harjoitella turvallisesti käsilläseisontoja, kierimisiä ja muita. Lisäksi volttien tekemiseen löytyy omat suorat väylät, joita voi käyttää myös vauhtien ottamisessa hypätessä pehmeälle patjalle. Toisesta päästä salia löytyvät trampoliinit, joita en ollut siihen asti koskaan kokeillut. Hauskaa hommaa, mutta toistaiseksi en uskaltanut muuta kuin hyppiä ylös ja alas. Ehkä voisin joskus opetella tekemään muitakin temppuja. Jotenkin apuvälineen kanssa pomppiminen ei ainakaan vielä inspiroi kovasti. Salilta löytyi myös ainakin voimistelurenkaita, tankoja ja pukki.

Lord of Dance. Muissa kuvissa kieleni oli ulkona. Kukapa tietää, ehkä sillä voi vähän
tasapainottaa eteen kaatumista.

Parkouria pystyy harrastamaan käyttäen kaikkia edellä mainittuja vempeleitä, mutta sieltä löytyy myös isoja laatikoita, joiden päälle voi kiivetä ja yhdessä seinässä on tasanne, johon voi kiivetä joko juoksemalla seinää pitkin tai kiipeämällä köyden tai puolapuiden avulla.

Kun menee tuollaiseen paikkaan, jossa täytyy käyttää niin kovasti omaa mielikuvitustaan, tulee aluksi hieman itsetietoinen olo ja vaikeus päättää mitä tehdä. Yritän normaalisti seurata vain leikkivaistoani ja katsoa ympärilleni. Mitä haluan kokeilla? Tuossa on puomi. Aloitan tasapainottelemalla sen päällä. Minuutin päästä leikin jo pukkista (mistä tuo lyhenne tulee?) treenikaverini kanssa. Vedän muutaman leuan tangossa ja sitten harjoittelen erilaisia kierimisiä.

En ikinä oikeastaan ota tällaisia liikuntakertoja treeninä, vaan hauskanpitona. Kun yksi liike alkaa väsyttää, teen jotain muuta. Näin mieli ja kroppa pysyy tuoreena, eikä liikekään kärsi. Väsyneenä tekniikka alkaa laskemaan kovasti ja taidon harjoittelusta ei ole enää paljon hyötyä.

Aikaa meni sellaiset 1,5 tuntia ihan hujahtaen. Olin oikeasti yllättynyt, kun katsoin kelloa. Haaveilin sen jälkeen, että olisi kiva viettää kokonaisia päiviä vastaavassa paikassa. Välillä voisi syödä ja rentoutua ja sitten taas kokeilla jotain liikettä.

Minusta tällaisia liikuntakeskuksia pitäisi olla enemmänkin. Malmilla on Parkourkeskus joka on myös tosi kiva treenipaikka. Molemmissa on kuitenkin se "ongelma", että pääosa kävijöistä on lapsia. Vipeltäjiä on yleensä niin paljon, että vapaa harjoittelu on usein aika hankalaa. Kyllähän sitä aikuistenkin kanssa tulisi ruuhkaa, mutta lapset ovat tunnetusti vähän vallattomampia ja arvaamattomampia. Lisäksi, parhaaseen aikaan on yleensä ryhmätunteja, jotka varaavat aina tuntuvan osan keskuksesta itselleen. Aikuisillekin on vastaavia tunteja, mutta niitä järjestetään yleensä aika myöhään illalla.

Minusta on kyllä tosi hyvä, että lapset opettelevat liikkumaan tällä tavalla ja siitä on heille varmasti kovasti hyötyä myöhemminkin elämässä. Osa lapsista liikkuikin jo nyt todella taitavasti!

En tiedä mikä tähän olisi sopiva ratkaisu. Lapset rakastavat tuollaisia ympäristöjä ja tosi monet aikuiset sen sijaan vierastavat niitä. Lapset ovat siis tällaisten liikuntakeskuksien parhaita asiakkaita. Ehkä pelkästään aikuisille tarkoitetun keskuksen perustaminen ei ole vielä järkevää.

Pitää vain yrittää sopia joukkoon!

Tässä vielä lyhyt videopätkä, joka tuli otettua melkein vahingossa. Kamerassa on asetus, jolla saa otettua pieniä pätkiä kerrallaan ja ne muuttuvat yhdeksi videoksi. Siitä saa toivon mukaan jonkinlaisen käsityksen Taitoliikuntakeskuksesta.

Oletko itse käynyt Taitoliikuntakeskuksessa? Mikä on oma kokemuksesi paikasta?

Gym Fail videot

Moni meistä on varmaan nähnyt kuntosali FAIL kompilaatioita, joissa satunnaiset salillakävijät tekevät jotain treeniliikettä oudosti tai väärin tai muuten vain säätävät.

Hauskaa, eikö?

Bro Science Lifen Dom Mazzetti demonstroi miten eri kuntosalilaitteita voi käyttää hauskäännöissä.

Jos asiaa miettii tarkemmin, joku on oikeasti kuvannut henkilöä salaa salilla ja sitten ladannut videon esim. youtubeen muiden naureskeltavaksi. Sitten joku näppärä henkilö kokoaa näistä pätkistä hassun kompilaation ja saamme nauraa noloille tyypeille oikein kunnolla. Videoista tulee viraaleja ja jokainen niillä näkyvistä henkilöistä saa osansa viidentoista minuutin kuuluisuudestaan.

Miten tämä ei ole nettikiusaamista?

Myönnän tässä vaiheessa, että olen itsekin nauranut näille videoille. Ajateltuani asiaa myöhemmin uudestaan, aloin ymmärtämään, että se on tyhmää ja ilkeää.

On täysin sosiaalisesti hyväksyttyä laittaa noita videoita jakoon facebookissa ja niin tekevät myös jotkut liikunta-alan ammattilaiset, joiden pitäisi tietää paremmin. Kiusaamistilanteessa on yleensä pääkiusaajat ja tässä tapauksessa heitä ovat ne, jotka ottavat mokailijoista videoita ja lataavat niitä nettiin. Tärkeässä osassa ovat myös sivustakatsojat ja -naureskelijat, eli tässä tapauksessa videon jakajat.

Onko se edes jonkinlainen yllätys, että kuntosalilla käyvistä ihmisistä osa ei tiedä miten välineitä käytetään? Lisäksi, kun ihmiset päästetään tekemään asioita itsenäisesti, osa heistä tulee keksimään 'luovia' tapoja hyödyntää laitteita. Osassa videoiden pätkistä on mielestäni kyse vain ihmisistä, jotka pitävät hauskaa. Joissain tapauksissa näen, että outous on vain kuvaajan silmissä, eikä henkilö tee edes mitään vaarallista tai väärää.

Julkinen muiden mokien korostaminen ja niille nauraminen on mielestäni vain merkki henkisestä kypsymättömyydestä tai jonkinlaisesta tarpeesta kuuluttaa omaa paremmuuttaan muille.

En jaksa puida asiaa enempää, mutta toivottavasti tämä sai edes muutaman lukijan miettimään uudelleen. Noin... kukkahattu otettu pois päästä. Loppuhuomautukseksi sanon, että kaikki videopätkistä ei ole suinkaan jonkun salaa ottamia, vaan todennäköisesti töppääjien itse lataamia. Osa taas on itse ladattuja, mutta muiden kommentoimia.

Mitä mieltä olet itse? Ylireagoinko vai pitäisikö fail -videoiden levittämistä vähän hillitä?

Inspiraatiota etsimässä

Varhaisin muistoni inspiroitumisesta on se kun lapsena katsoin Michael Douglasin tähdittämän elokuvan nimeltä Running (1979). Päähenkilö on olympialaisia varten harjoitteleva juoksija, jonka avioliitto sekä suhde omiin lapsiin ovat murenemassa. Elokuvan tarina sekä tunnepitoinen musiikki vaikuttivat minuun niin kovasti, että halusin olla juoksija.

Elokuvat ovat toimineet inspiraation lähteinä myös myöhemmin elämässäni ja sen takia pidän niitä kovasti arvossa. Jos tunnepitoinen tarina ja hyvin esitetty toiminta saa ihmisen oikeassa elämässä tekemään jotain hyödyllistä, sen arvoa ei voi vähätellä.

Inspiraatio energisoi, virittää tunnelmaan ja (toivon mukaan) innostaa myös toimintaan.

Liikkumiseen erikoistunut Ido Portal puhui eräässä haastattelussa siitä, miten hän ei odota inspiraation saapumista, vaan hän ottaa itselleen päivästä aikaa ja aktiivisesti etsii inspiraatiota.

Inspiraatiota voi hakea lähes mistä tahansa. Oikean elämän taitavat ihmiset ovat usein inspiroivia, mutta myös tarinat ja musiikki voivat myös toimia innoituksen lähteinä. Historiassa myyttiset sankaritarinat ovat saaneet ihmiset pyrkimään parempiin suorituksiin. Muinaisen Makedonian Aleksanteri Suuri oli kova fanittamaan Iliasta ja etenkin sankari Achilleosta. Aleksanteri otti sankarinsa miehen mallikseen ja halusi olla kuin hän. Roomalaisen lähteen mukaan valloittaja kantoi kirjaa mukana koko pitkän sotakampanjansa ajan.

Aleksanteri Suuri vuorostaan inspiroi myöhempiä valloittajia, kuten Karthagon Hannibalia, Rooman Pompeiusta ja Caesaria, sekä paljon myöhemmin Napoleonia.

Valloittaminen ei ole välttämättä minua inspiroivaa toimintaa, mutta tässä on lista asioista, jotka inspiroivat kaltaistani helposti innostuvaa romantikkoa:

Robert E. Howardin Conan -novellit

Luin Conan-novelleja ensimmäistä kertaa 14- tai 15-vuotiaana ja sen tuloksena innostuin fyysisestä harjoittelusta. En tosin aloittanut sitä heti, mutta siemen oli istutettu. Myöhemmin, lukioikäisenä treenasin oman kehon painolla ja juoksin lenkkejä. Aloin myös haaveilemaan kiipeilemisestä ja jonkinlaisesta kamppailu- tai taistelulajista. Olenkin harrastanut boulderointia, välillä aktiivisesti ja myöhemmin ylläpitävästi. Lukiossa treenasin vuoden verran kendoa ja myöhemmin muutaman vuoden bujinkan budo taijutsua.

Antiikin sotilaat

Olin kiinnostunut antiikin sotilaista jo ihan lapsena. Sain lahjaksi ohuen satukirjan (joka löytyy nykyäänkin kirjahyllystäni), joka kertoo Heracleen (tunnetaan yleisemmin, mutta virheellisesti nimellä Hercules) seikkailuista. Myöhemmin kiinnostuin myös antiikin historiasta ja sekä helleenien että roomalaisten sotilaiden kestävyydestä, voimasta ja rohkeudesta. Se innosti minua juoksemaan ja tekemään lihaskuntotreeniä. Spartalaisuuden ihannoimisella oli minuun negatiivinen vaikutus, sillä en enää kuunnellut riittävän hyvin kehoni antamia merkkejä uupumisesta.

Conan the Barbarian (1982)

Vaikka elokuvan Conan ei vastaa monellakaan tapaa kirjojen Conania, filmi inspiroi minua kovasti yleisellä tasolla. Yritän katson sen kerran vuodessa. Musiikki on iso osa kokemusta ja toimii loistavasti treenin taustalla.

Animaatioelokuva Fire and Ice (1983)

Yritän katsoa tämänkin elokuvan kerran vuodessa. Fire and Ice sai minut (muistaakseni) voimatreenaamaan nostelemalla kiviä, mutta pääasiassa elokuvan meno on niin alkukantaista ja barbaarista, että se inspiroi minua liikkumaan.

Erwan Le Corren MovNat -videot

Tämä klippi sai minut innostumaan uudestaan luonnollisesta liikkumisesta sekä juoksemaan paljain jaloin.

Charles Poliquin

Kuva: strengthsensei.com

Kansainvälisesti arvostettu valmentaja Charles Poliquin on yksi tärkeimmistä esikuvistani ja tiedonlähteisäni. Mies on kuuluisa nopeita tuloksia tuottavista metodeistaan.

Paul Chek

Kuva: t-nation.com

Toinen kuuluisa valmentaja, jolla on holistinen lähestymistapa terveyteen, hyvinvointiin, liikuntaan ja elämäntapojen muuttamiseen. Välillä kun kuuntelee Paulin juttuja, saa sellaisen vaikutelman, että mies on joko hullu tai sitten valtavirtaa vuosikymmenen tai pari edellä. Paul Chek tunnetaan valmentajana, joka oli vielä nelikymppisenä nuorempia valmennettaviaan huomattavasti kovemmassa kunnossa, sekä salilla että juoksuradalla.

Assassin's Creed -pelit

Nämä pelit saivat minut vihdoin aloittamaan parkour -harrastuksen. Miekalla varustetussa parkouroijassa on vain jotain niin badassia, että sitä ei voi muuta kuin ihailla. Uskokaa tai älkää, myös kirjojen Conan on parkour- ja kiipeilymestari. Olin jo pitkään kypsytellyt ajatusta päässäni ja asiaan ovat vaikuttaneet myös elokuvat (Yamakasi, Casino Royale) ja tosielämän henkilöt.  Ajatus korkeisiin paikkoihin kiipeilemisestä puistattaa edelleen, mutta se ei onneksi olekaan parkourin pääpointti. Pelit sytyttivät minussa myös pitkästä aikaa kaipuun treenata jonkinlaista lähitaistelulajia. Ajauduin lopulta bolognalaiseen miekkailuun.

Ido Portal

Idon videot ja ideologia saivat minut lopulta ohjaamaan energiani kohti todellisia tavoitteitani (lue lisää täältä). Hänen omistautumisensa liikkeen harjoittelemiselle on suuri inspiraation lähde. Ido harrastaa tai on harrastanut monia erilaisia lajeja aina nykytanssista ja joogasta kiipeilyyn, parkouriin ja taistelu- tai kamppailulajeihin. Miehen liikkuminen ei toki rajoitu mihinkään harrastukseen tai niiden yhdistelmiin.

Luonnonkansat

Yhdessä vaiheessa minua inspiroivat luonnonkansat, joiden sitkeys ja kyky uhmata luonnonvoimia on urbaanille ihmiselle käsittämätöntä. Luonnon varassa elävä ihminen jatkaa kehittymistään liikkujana myös lapsuuden jälkeen.

Vanhan ajan voimamiehet ja kehonrakentajat

Arthur Saxon, Eugen Sandow ja monet muut mustavalkoisissa kuvissa esiintyvät ja pantterinnahkoihin pukeutuvat vanhan ajan voimamiehet inspiroivat minua aikanaan opettelemaan vähemmän tunnettuja voimaliikkeitä. Heidän saavutuksensa saivat myös minut uskomaan itseeni, sillä he treenasivat aikana ennen hormonaalisia lisäapuja, usein melko rajoittuneilla välineillä. Aikanaan voimamies, kehonrakentaja ja painonnostaja tarkoittivat suunnilleen samaa asiaa ja suurella osalla heistä oli voimistelijan treenipohja. 

Listan tekeminen oli minulle paikoin todella vaikeaa. Ja nytkin tätä kappaletta kirjoittaessani varaan itselleni mahdollisuuden, etten julkaise kaikkia inspiraation lähteitäni. Pelko sisälläni arvostelee minua elokuvista ja peleistä innostumisesta ja haukkuu lapselliseksi. Olen kai lapsuudesta lähtien oppinut, että nörttiyttä ei kannata mainostaa naurunalaiseksi joutumisen uhan takia.

Rationaalinen puoleni sanoo, että mitä väliä muiden mielipiteillä on ja onko inspiraation lähteillä lopulta väliä? Jos peli tai elokuva saa ihmisen liikkumaan ja aloittamaan uuden harrastuksen, sehän on vain hyvä asia.

Mene siis vaikka youtubeen tai katso viikonloppuna elokuva, jonka tiedät innostavan sinua. Kuuntele musiikkia, joka virittää sinut tunnelmaan tai treenaa sinua inspiroivan ystävän tai läheisen kanssa. Minkä takia odottaa inspiraatiota, kun sitä voi myös etsiä?

Älä kuitenkaan jää haaveilemaan, vaan hyppää toimintaan kun puhtia vielä riittää. Rauta on taottava silloin kun se on kuuma.

No niin, bloggauksesta piti tulla vain juttu inspiraation etsimisestä, mutta päädyinkin puolustelemaan omaa nörttiyttäni. Kerro mikä inspiroi sinua liikkumaan ja pitämään huolta terveydestäsi.

Väsähtänyt miekkakäsi

"Fatigue makes cowards of us all."
-Vince Lombardi

Olin taas maanantaina miekkailemassa ja viimeiset 30 minuuttia oteltiin metallisilla harjoitusmiekoilla. Kuten muutamana kertana aikaisemmin, ensimmäiset 3 minuuttia menevät ihan hyvin. Pystyn jopa tekemään vastahyökkäyksiä ja keskittymään jonkinlaiseen tekniikkaan. Tämän jälkeen kuitenkin käsi alkaa olla niin väsynyt, että pelkän varoasennon pitäminen hapottaa kovasti hartiaa.

Kun olin otellut opettajaa vastaan, sain vastustajakseni heti perään levänneen treenikaverin. Oma käteni oli ihan velliä ja osumia sateli kovaan tahtiin, milloin rintaa, käsiin tai päähän. Vastahyökkäykset eivät onnistuneet, sillä käsivarren sijaan heilutin miekkaa keitetyllä spagetilla. Happi alkoi palata pikku hiljaa jos antoi käden roikkua hyökkäyksien väleissä alhaalla, mutta kunnon lepoon ei ollut aikaa.

Aluksi tämä turhautti ihan kamalasti, sillä tunsin itseni täysin avuttomaksi. Tiesin, että voisin oikeasti puolustautua paremmin jos hartiassa olisi enemmän kestävyyttä tai olisin saanut tilaisuuden levätä. Ei kuitenkaan auta itkeä. Tilanne on mikä on. Kun pystyin katsomaan asiaa rauhallisemmin, huomasin, että voin tehdä jalkatyölläni edes jotain. Jalat olivat ihan hyvissä voimissa, joten pystyin sentään väistämään joitain iskuja ja jos jaksoin pitää miekan edes hetken tanassa, saatoin saada jonkun piston sisään. Tärkeä oppitunti.

Opin myös sen, että teknisellä osaamisella (jossa minulla on vielä paaaljon opittavaa) ei tee juuri mitään jos kestävyys ei ole kohdillaan. Toki taloudellinen tekniikka ja tyyli otella vaikuttavat väsymisen nopeuteen, mutta kyllä se käsi väsyy siinäkin.

Sama pätee myös nyrkkeilijöihin ja monien kamppailulajien treenaajiin. Jos hartioista loppuu mehu, pelkkä suojan pitäminen on vaikeaa. Iskujen antamisesta tulee melkein mahdotonta.

Olen jo aikaisemminkin tehnyt asioita yläkehon kestävyyden parantamiseksi miekkailua ajatellen, mutta hommasta on puuttunut suunnitelmallisuus ja päättäväisyys. Nyt sain vihdoin tarpeekseni ja tein itselleni kokeellisen ohjelman, jonka avulla pitäisi saada kuntoa vähän rautaisemmaksi. Tiedossa olisi yläkehon intervallitreenejä köydellä (battling ropes) ja keilapainoilla (clubbells).

Tein eilen ensimmäisen battling ropes -treenin, joka kesti 20 minuuttia. Tarkoituksena oli vispata köysiä räjähtävällä nopeudella 20 sekuntia yhteen menoon ja lepoa oli joka välissä 20 sekuntia. Vähennän levon määrää joka harjoituksen jälkeen viidellä sekuntilla, kunnes tauko on vain 5 sekuntin pituinen. En usko, että jaksan pitää ohjelman lopussa minkäänlaista liikkeen laatua ja räjähtävyyttä kovin pitkälle, eli treeni tuskin kestää muutamaa minuuttia kauemmin.

Treeni oli haastava ja aloin miettimään puolessa välissä, että ehkä mitoitin treenin turhan pitkäksi. Päätin kuitenkin jatkaa ja kun olin tehnyt 2/3 harjoituksesta, olin varma että pääsen loppuun asti. Huomasin, että erityisesti laajat kierrot sekä hakkaavat slämit antavat miekkailusta aiheutuvan väsymyksen tunteen. Tauot olivat niin pitkiä, että hapotus ei ollut missään vaiheessa niin kova kuin otellessa. Kun pääsen 5-10 sekuntin taukoihin, tilanne on varmasti toinen.

Keilapainoja. Kuva: physicalliving.com

Köydet ovat kuitenkin sen verran kevyet välineet (oma köyteni on myös lyhyempi kuin useimmat battling ropes:it), että se jää toiseksi miekalla huitomiselle. Sen takia ohjelmassa on myös intervalleja 4 kg keilapainoilla, jotka painavat monta kertaa enemmän kuin bologna-miekka. Nuijamaisen keilan painotus tekee välineestä vielä painavamman tuntuisen. Saatan kirjoittaa niiden käytöstä myöhemmin.

Onko itselläsi kokemusta yläkehon kestävyyden kehittämisestä kamppailu- tai taistelulajia varten?

Ilmajoogaa kokeilemassa

Kävin eilen toista kertaa elämässäni joogaamassa. Kokeiltuani aiemmin tänä vuonna astangaa, seuraavana oli vuorossa ilmajooga. Tunti pidettiin Yoga Nordicilla Helsingin keskustassa.

Ilmajoogassa käytetään liikkeiden apuvälineenä katossa roikkuvaa silkkiliinaa. Liinan päät on sidottu ylös siten, että käytettäväksi jää luuppi, jota kutsutaan silkkitrapetsiksi. Liinaa käytetään mm. opetusvälineenä perusliikkeissä, mutta myös helpottamaan joitain vaativampia liikkeitä, kuten vaikka käsilläseisontaa. Kyse ei ole siis mistään hardcore sirkustemppuilusta, vaikka välineen nimessä onkin sana 'trapetsi'. Liina on ennemmin apuväline, joka keventää asioita, mutta siitä voi myös roikkua erilaisilla tavoilla.

Kyseessä oli take off -tunti, jossa tutustutaan liinan käyttöön. Yoga Nordicin porukka suosittelee käymään ainakin muutamalla tällaisella tunnilla ennen siirtymistä muille ilmajoogatunneille.

Varauksen yhteydessä suositeltiin pukeutumaan ihonmyötäisiin vaatteisiin. Paidoissa kannattaa olla pitkät hihat ja housuissa pitkät lahkeet. Tämä on kai siltä varalta, ettei liina hierrä paljasta ihoa. Kävin ostamassa itselleni seksikkäät, mustat juoksuhousut ja kaapista löytyi musta, pitkähihainen t-paita. Catsuit oli valmis.

Ei näin.

Ihan yleisluonteisesti kerrottuna, tunti oli tosi rento, eikä vaatinut  suuria fyysisiä ponnisteluita. Silkkitrapetsin avulla tehtiin esim. erilaisia lonkan ja rangan lihasten venytyksiä. Lisäksi asettauduimme yhteen (olisikohan ollut soturi 2 tms.) asanaan liinaa apuna käyttäen. Huomasin, että liinasta voi tosiaan olla hyötyä asennon ottamisessa ja minusta tuntui, että jopa opin jotain.

Keskellä tuli jänskä osuus, eli piti päästä roikkumaan trapetsista pää alas päin. Tulin viimeisenä luokkaan, joten kaikki sopivan korkuiset liinat oli jo viety. Oma liinani oli säädetty sen verran korkealle, että kyytiin pääseminen vaati ylimääräisiä ponnisteluita. Trapetsista roikkuminen oli aluksi tosi epämukavaa. Tuntui että silkki pureutui lihaksiin ja esti verenkierron. Sitten sain venkoiltua itseni parempaan asentoon ja olo helpottui. Huomasin kuitenkin, että vaikka roikkuessa ranka sai venyä ihan kivasti ja päähän kiersi reilummin verta, jalat alkoivat pikkuhiljaa mennä kevyesti hapoille. Uskon, että se johtuu siitä, että liinat puristavat lonkkaa sen verran kovasti, että alaraajojen verenkierto häiriintyy. Jos tiedät paremman syyn, laita alas kommenttia ja korjaa tämän joogaturistin virhe.

Varsinaisia lihaskuntoliikkeitä tehtiin yhteensä 10 toistoa ja molemmissa liikkeissä keskityttiin vatsalihaksiin. Pää alaspäin roikkuessa sai tosi hyvän tuntuman ja vastuksen lannerangan notkon vastustamiseen. Muuten kaikki liikkeet olivat tosi kevyitä ja jokaisen liikkeen tai pidon jälkeen mentiin lattialle ja tehtiin rauhoittava ja rankaa venyttävä asento.

Lopussa käperryimme liinan sisää, melkein kuin riippukeinuun ja rentouduimme siten ihan hiljaa itseksemme, omassa silkkikotelossamme. Kun tunti oli loppu, en ollut muuttunut perhoseksi, mutta olo oli silti aika hyvä.

Ohjaajan ohjaus oli minusta tosi helppotajuista ja hän kävi tarvittaessa opastamassa riippumisiin ihan henkilökohtaisesti. Arvostan kovasti!

Minusta, ainakin tämän yhden take off -tunnin perusteella, ilmajooga sopii hyvin vaikka joogan aloittamista harkitsevalle henkilölle tai miksei edistyneemmällekin joogille. Ranka saa kivasti venyä kun roikutaan pää alas päin ja lonkan venyttäminen (suurimmalle osalle kovasti tarpeen) on trapetsilla avustettuna mukavan kevyttä.

En voi sanoa jääneeni koukkuun, mutta näen kyllä mikä siinä voisi viehättää. Luulenpa, että jään ylipäätään joogaturistiksi, eli käyn satunnaisesti, korkeintaan muutaman kerran vuodessa kokeilemassa erilaisia tunteja.

Oletko itse kokeillut tai harrastanut ilmajoogaa? Eriäviä mielipiteitä tai kokemuksia?

Feelmax Panka arvostelu

Ostin viime viikolla uudet Feelmaxin Panka -paljasjalkatossut ollessani I love me -messuilla. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut hankkivani uudet, mutta en ollut vain saanut aikaiseksi. Feelmaxilla oli oma koju messuilla ja jalkineet olivat myynnissä suunnilleen puolet halvemmalla kuin normaalisti, joten pakkohan ne oli ostaa.

Koska olen käyttänyt edellisiä Pankoja jo vajaan parin vuoden ajan, ajattelin että olen jo pätevä kirjoittamaan jonkinlaisen arvostelun niistä. Arvosanat ovat asteikolla 1-10.

Tulipa räikeä kuva! Nauhat eivät hehku oikeasti noin punaisena.

Arvosteluasteikko
Huono 1-2
Välttävä 3-4
Keskiverto 5-6
Hyvä 7-8
Erinomainen 9-10


Sopivuus käyttötarkoitukseen ja monipuolisuus (3,5/10)
Sain ensimmäiset Feelmax Pankat jo varmaan vuonna 2006 tai 2007 ja ne myytiin minulle urheiluliikkeessä juoksutossuina. Ne kestivät (lumessa) juoksemista suunnilleen kuukauden verran ennen kuin pohjissa oli kunnon reiät. Tämä ei ollut niinkään kenkien vika, vaan myyjän, sillä näitä kenkiä ei ole edes tarkoitettu juoksuun ulkosalla. Juokseminen sujui oikein hyvin, mutta pohjan materiaali vain kuluu liian nopeasti.

Feelmaxin sivuilla sanotaan, että Panka sopii ulkoliikuntaan, katukengäksi, puutarhaan, ostoksille jne. Itse en ottaisi kenkiä lainkaan ulos, paitsi korkeintaan nurmikolle. Silloinkin paljas jalka on minusta parempi.

Oman kokemukseni mukaan tämä malli sopii parhaiten salikengäksi tai tossuksi sisätiloihin tai töihin. Ne voisivat toimia myös joissain peleissä, joissa ei tule rajuja suunnanvaihdoksia, sprinttejä ja loikkia. Miekkailuun Panka sopii ihan kivasti, vaikka ne kuluvat siinäkin nopeammin, kuin esim. salilla.

Olen käyttänyt niitä muutaman kerran Parkourkeskuksessa ja sain kengät ikääntymään suunnilleen puoli vuotta, jos vertaa miten hyvin olivat kestäneet siihen asti. Varpaiden puoleinen sauma alkoi rakoilemaan ja pohjaan ilmestyi pieniä repeämiä. Parkouriinkin Panka sopi ihan kivasti, paitsi putkien päällä tasapainottelussa, jossa ne tuntuivat vähän pyörivän jaloissa.

Sanon tähän vielä varmuuden vuoksi, että paljasjalkatossut voivat olla aika kova pala sellaiselle, joilla jalkapohjat kipeytyvät helposti tai tarvitsevat kaaritukea. On myös tärkeää, että paljasjalkatossuihin totutellaan vähitellen. Liian nopea siirtyminen minimalistikenkiin voi saada jalat kipeiksi ja rasitusvammatkin ovat mahdollisia. Myös kävely- ja juoksutekniikalla on merkitystä. Paljasjalkatossuilla täytyy käyttää päkiäaskellusta tai muuten askeleista syntyvät tärähdykset rasittavat tukielimistöä liian kovasti.

Annan arvosanaksi 3,5 sillä minusta Panka ei sovi ulos ja ne ikääntyvät liian nopeasti rajussa liikunnassa sekä ulkona. Se on kuitenkin tosi hyvä sisäkenkä, vaikkakaan ei kovin monipuolinen sellainen.


Kestävyys (3,5/10)
Panka ei ole kaikista kestävin kenkämalli, johon olen törmännyt, mutta kuten olen jo maininnut, kevyessä sisätilaliikunnassa ne voivat kestää aivan hyvin parikin vuotta. Se on aika hyvin miltä tahansa kengiltä. Täytyy vain osata valita aktiviteetteihin oikeat kengät.

Kun on aika hankkia uudet kengät, näistä tossuista on todennäköisesti kulunut reikiä pohjiin ja mahdollisesti myös repeämiä pohjan saumaan. Kaikissa ostamissani Feelmaxeissa pohjallisten liimaus pettää suunnilleen ensimmäisen kuukauden aikana ja se on vähän ärsyttävä piirre. Tilalle ehdottomasti parempi liimaus tai sitten joku muu tapa pohjallisen kiinnittämiseksi. Nyt pohjallisia joutuu asettelemaan suoraksi ennen kuin kenkään voi tunkea jalan. Useimmiten läpyskä menee rullalle ja asettelun joutuu uusimaan.

Pohjan sauman olisi voinut myös suunnitella eri kohtaan, sillä nyt se on juuri varpaiden edessä. Kun juoksija jarruttaa, tai pituusloikkaaja laskeutuu (tässä skenaariossa päkiöilleen), kengän etuosaan eli varpaiden päähän, kohdistuu aika monen kilon voima. Jos tuossa samaisessa kohdassa on yksi kengän heikoimmista kohdista, minusta siinä on selkeä suunnitteluvirhe.

Annoin kestävyydelle arvosanaksi 3,5 vaikka kestävätkin aika hyvin kevyessä käytössä. Pohjien reikiintyminen sekä saumojen repeytyminen on silti liian helppoa ja pohjallinen on kiinnitetty tosi huonosti.


Mukavuus (10/10)
Kaikki käyttämäni Feelmaxit ovat todella mukavia ja Panka on erityisen mukava kenkä. Tuntuu, kuin pitäisi jalassa sukkia, joissa on hyvä pito. Varpaat eivät ole puristuksissa ja supussa, sillä lesti on riittävän leveä. Kengissä on nauhat, joten ne voi kiristää istumaan melko naftisti jalkoihin. Ne hengittävät myös hyvin, eivätkä jalat ole märät hikisemmänkään treenin jäljiltä. Minusta arvosana 10 on täysin oikeutettu.


Tuki (9 /10)
Paljasjalkakengissä on oikeastaan se idea, että ne eivät tue juuri lainkaan. Siinä mielessä tämän voi ottaa joko positiivisena tai negatiivisena asiana, riippuen yksilön tarpeista. Omassa arvostelussani tuen olemattomuus on hyvä asia.

Panka ei tue jalkaa juuri lainkaan, eli suunnilleen yhtä hyvin kuin sukat. Jos ne kuitenkin istuisivat vielä vähän paremmin jalkaan, kuten vaikka Vibram Fivefingersit, ne eivät liikkuisi jaloissa niin paljon. Jos jalkoihin kohdistuu painetta yhdestä suunnasta, kuten loikkiessa, kiipeillessä tai tasapainotellessa, ne voivat hieman pyöriä jaloissa ja tuntua löysiltä. Ne silti sopivat oikein hyvin käyttötarkoitukseensa, eli sisätossuiksi.


Tuntuma alustaan (9/10)
Feelmax Pankan pohja on mitättömän ohut. Sen läpi tuntee pienetkin pinnanmuodot ja kokemus paljain jaloin liikkumisesta on aika lähellä. Kengän kanssa kannattaa pitää sukkaa, eli kerroksia tulee silti kolme, eli pohja, pohjallinen sekä sukka. Kai tässäkin olisi periaatteessa voinut antaa kympin, mutta melko paljon oikeasti paljain jaloin liikkuneena täytyy sanoa, että kymppiin on vielä matkaa. 


Pito (6/10)
Näissä kengissä on moniin sisäliikuntatossuihin verrattuna aika hyväkin pito, etenkin kun varpaat ja päkiä pääsevät painumaan alustaan, ikään kuin pohjan läpi. Pito ei ole silti poikkeuksellisen hyvä, sillä pohja on melko sileä ja pientä karheutta lukuunottamatta kuvioimaton. Perus salitreeneissä ei pitäisi olla mitään ongelmia ja olen ainakin itse pystynyt käyttämään niitä mailapeleissä, parkourissa ja miekkailussa aivan hyvin.


Hinta-laatusuhde (9/10)
Ostin toisen Panka-parini pari vuotta sitten 71 euron hinnalla ja ne ovat kestäneet minulla pääasiassa työkenkinä vuoden plus 7-8 kuukautta. Minusta se on tosi hyvä käyttöikä nykypäivän kengille. Feelmaxin kengissä on 12 kk takuu, mikä on minusta hieman yllättävää, etenkin pohjien kulumisvauhdin takia. Se on silti tosi hyvä juttu ja minulla on kokemusta uusien kenkien saamisesta ennen aikojaan rikki menneiden kenkien tilalle.


Puhtaanapito (8/10)
Jos kenkiä pitää vain sisätiloissa ja käyttää aina sukkia, ne pysyvät puhtaana ja hajuttomina todella pitkään. Jos sen sijaan et pidä sukkia, ne alkavat haista yhden tai kahden kerran jälkeen. Sisätiloissa käytettynä tarvetta ei ole kovin usein, mutta kenkiä voi pestä haalealla vedellä ja miedolla pesuaineella.  Ei siis kaikista kätevin tapa pestä, mutta ne ovat sen verran helppohoitoiset, että arvosanaksi tuli kahdeksan.


Ulkonäkö (7/10)
Tämä on vähän vaikea kategoria arvostella, mutta minusta Panka näyttää ihan hyvältä. Se ei ole välttämättä minulle kaikista tärkein asia, mutta sillä on silti merkitystä. Musta kenkä ja punaiset nauhat sekä kuviot ovat ihan ok ja näyttävät melko neutraaleilta ainakin omaan silmääni. Minusta tossut näyttävät vähän hassuilta lyhytlahkeisten housujen kanssa, sillä varret ulottuvat yllättävän korkealle nilkkaan. Leveät ankannokkamaiset kärjet saattavat myös näyttää joidenkin silmään oudoilta. Makuasioita, mutta sanotaan kuitenkin, että Panka ei saa samanlaisia katseita, kuin vaikka Fivefingersit.


Yleisarvosana
7/10



Jotenkin tuo arvosana näyttää matalalta jos mietin miten paljon olen niistä pitänyt. Yritin kuitenkin olla edes jotenkin objektiivinen ja arvostella kenkiä monelta kantilta. Älkää kysykö miksi niin monessa kategoriassa on arvosana 3,5. Joskus kolme on liian vähän ja neljä liian paljon :D.

Mitä mieltä olet itse Feelmaxin Pankoista (taivutetaanko nimiä näin)? Onko sinulla erilaisia tai samoja kokemuksia niistä?