6 pahinta asennevammaa liikuntaa kohtaan

Lihaksikas kroppa on mielestäni kaunis kroppa. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä.
Kuva: resultswillvary.com

Eletään fitness-buumin jälkipoltetta tai ainakin sitä kun liikkeelle on alkanut rakentua vastaliike. Heiluri on heilahtanut yhteen ääripäähän ja se on hitaasti palaamassa takaisin. Olen seurannut asiaa vierestä jo jonkun vuoden. Aluksi ajattelin, että tämähän on hyvä juttu! Naiset ovat mielestäni alisuoriutuneet jo ihan historiallisestikin fyysisissä askareissa ja ylipäätään liikunnassa. Nykyäänkin vallitsee asenteita, joiden mukaan on outoa, jos nainen on vahva.

Ihmiset ovat etääntyneet niin kauas liikunnasta, tärkeät pointit unohtuvat keskustelussa. Lyhykäisyydessään, tässä on mielestäni yhdet pahimmista vioista ihmisten asenteissa:

1. Otetaan älyttömiä paineita muiden tekemisistä
2. Vahvan naisen esikuva on epärealistinen
3. Fysiikan treenaamista pidetään ulkonäköasiana, eikä suorituskyvyn kohentamisena
4. Himotreenielämän aloittaneet eivät osaa olla hiljaisia esimerkkejä
5. Liikkuminen ajatellaan aina treenaamisena ja treeneistä ei ole hyötyä elleivät lihakset ole kipeänä
6. Liikkumisen tehtävä on polttaa kaloreita

1. Otetaan älyttömiä paineita muiden tekemisistä

Girls gone strong.

Strong is the new sexy.

Strong is the new skinny.

Lift like a man, look like a goddess.

Tajuatte kyllä.

Fitness-kilpailuita varten treenaamisesta tuli muodikasta ja ylipäätään isojen painojen nostaminen yleistyi etenkin naisten keskuudessa. Naisilla saa olla lihaksia ja voimaa ja näyttää vielä hyvältä. Olen samaa mieltä, vaikka tiedänkin, että eriäviä mielipiteitä löytyy molempien sukupuolien joukosta. Ilmiön huomaa jo ihan kesän katukuvassa. Timmissä kunnossa olevaa sakkia on suhteettoman paljon entiseen nähden. Jos haluaa nähdä todella kummallisen otoksen Suomen väestöstä, kannattaa mennä kesällä rannalle. Joko melkein yli puolet suomalaisista treenaa säännöllisesti ja kovaa, tai sitten vain harva tavallisella kropalla varustettu uskaltaa enää mennä biitsille.

Jostain syystä ihmiset ottavat muiden tekemisistä hirveästi paineita. On totta, että sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja blogeissa saattaa törmätä paljonkin ihmisten kirjoituksiin kovasta treenistä, ruokavaliosta ja yleisestä asenteesta treeniin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se välttämättä liittyy millään tavalla ihmiseen, joka ei halua treenata samalla tavalla. Se ei myöskään tarkoita, että häneltä odotetaan mitään tai että nyt on paineita näyttää lihaksikkaalta koko Suomea varten. Paineiden ottaminen muiden tekemisistä kuuluu yläasteelle.

Noh, noh, aika kovaa tekstiä ehkä. Kaikki terveellä itsekritiikillä varustetut ihmiset ovat ainakin jossain määrin epävarmoja itsestään, mutta sen ei saisi antaa ohjata elämää. Jos et halua lihaksia ja matalaa rasvaprosenttia, älä huoli, tänne mahtuu kaiken näköistä porukkaa, eikä kukaan pakota treenaamaan viitenä päivänä viikossa salilla kaksi kertaa päivässä. Jos tarkkoja ollaan, tavoitteeseen voi päästä ehkä vähän vähemmälläkin, mutta se ei ollut pointti.

2. Vahvan naisen esikuva on epärealistinen

Tämä ei ole niinkään asenne liikuntaa kohtaan, mutta silti liittyy ja vaikuttaa siihen. Ulkonäköpaineita luovat lihaksikkaat naiset ovat kuvaushetkellä kisakunnossa, eli rasvaprosentti on kituutettu aika alas, eikä se vastaa millään tavalla normaalitilannetta. On totta, että rasvaprosentin saisi alas terveemmälläkin tavalla, kuin miten fitness-piireissä saatetaan tehdä. Minusta ei ole silti tervettä, että vahvan naisen esikuvaksi on lätkäisty kitudieetillä kuivatettu malli, joka seisoo photoshopatussa kuvassa alaselkä kiemuralla ja tekorinnat tanassa. Jossain kohtaa mentiin vikaan.

Toisaalta, jos odottaa medialta kohtuullisuutta, kannattaa miettiä uudelleen. Missä vaiheessa miehet ja naiset on esitetty realistisesti? Viisikymmentä vuotta sitten? Silloin kun Charleton Heston oli ihmisten mielestä lihaksikas elokuvasankari? Miksei esikuvana voisi olla edes vain kohtuullisen tiukassa kunnossa oleva, mutta vahva nainen?

Tässä tulee taas tuo edellinen pointtini. Jos huomaat ottavasi ulkonäköpaineita, seuraat ehkä vääriä medioita.

3. Fysiikan treenaamista pidetään ulkonäköasiana, eikä suorituskyvyn kohentamisena

Kehonrakennus ja fitness-maailma ovat värittäneet ihmisten ymmärrystä fyysisestä harjoittelusta siihen pisteeseen, että lihaksia pidetään ulkonäköasiana. Voisi myös sanoa, että nykypäivänä ei juuri tarvita lihaksia, ellei tee fyysisesti raskasta työtä tai.... hetkinen! Jos ei liiku!

Jos harrastat liikkumista, hyödyt voimakkaista lihaksista todella paljon. Ei ole juuri mitään lajia tai tapaa liikkua, jota suurempi voima ei helpottaisi. Liikkuminen voi olla mitä tahansa aina tenniksestä rullaluisteluun ja painista nykytanssiin.

Lisäksi, tutkimuksissa on todettu jo moneen kertaan että voiman kehittäminen vanhallakin iällä pitää pitempään toimintakuntoisena ja poissa hoitokodeista. Lihaskunnon haastaminen vahvistaa myös luita ja vähentää siten myös osteoporoosin riskiä.

Lihakset saattavat kyllä kohentaa myös ulkonäköä, jos ei kaikkien, niin ainakin monien silmissä, mutta se on minusta silti toissijainen bonus noista kaikista muista hyödyistä. Turhamaisuus dominoi silti keskusteluja, joissa puhutaan fyysisestä harjoittelusta.

4. Himotreenielämän aloittaneet eivät osaa olla hiljaisia esimerkkejä

Mietin hetken ennen kuin laitoin tämän otsikon listaan. On pahempiakin syntejä kuin jatkuvasti kuuluttaa mitä valintoja tekee elämässään ja miksi. Se voi kuitenkin ärsyttää monia (etenkin niitä, jotka ottavat paineita muiden tekemisistä) ja jatkuva instagrammaaminen on yleensä merkki siitä, että kaivataan huomiota ja validaatiota. Nuo eivät ole silti mitään perisyntejä. Pahinta on muiden, eli niiden jotka eivät usko rautaan ja raejuustoon, haukkuminen ja lyttääminen forumeissa. Olen nähnyt keskusteluja, joissa jopa forumin perustaja soittaa suutaan todella rumasti ylipainoisista ihmisistä. Siitä esimerkkiä sitten nuoremmille.

Että tällaista kielenkäyttöä kirjan Sopivasti Lihava kirjoittajasta, Jenny Dahlbergistä. Viestiketju ei muutu yhtään paremmaksi jos lukee eteen päin. Forumeissa on aina toki kaikenlaista porukkaa, mutta jos perustaja latelee tällaista tekstiä, paikka alkaa muistuttaa jo eläintarhaa. Kuvakaappaus erään tunnetun treenaamisen ympärille keskittyvän forumin viestiketjusta.

Ymmärrän kuitenkin muutoksen tehneiden halun alkaa vuodattamaan ja toistamaan juuri opittua dogmaa samassa sanamuodossa, kuin ne luettiin jostain itselle pyhästä lähteestä. Olin itsekin melkoinen luennoitsija, ja jälkeen päin muisteltuna aika rasittava, kunhan pääsin vauhtiin. Alussa asioita käsittelee vielä omassa päässään ja jos elämäntapamuutos on kovin jyrkkä, saattavat muut, eli pakanat, tuntua uhkaavilta. Sen sijaan että kieltäydyt kokiksesta, sanot "en syö sokeria, koska se [joku sokerin monista haittavaikutuksista]". Käytös on provosoituvaa ja epävarmuutta huokuvaa.

Kun olet itsevarma ja sinut itsesi kanssa, osaat olla hiljaa, vaikka omasta mielestäsi muut puhuisivat ympärilläsi täyttä kalium karbonaattia (potaskaa) ravinnosta ja liikkumisesta.

5. Liikkuminen ajatellaan aina treenaamisena 

Liikkuminen tarkoittaa nykypäivänä sitä, että tehdään tunnin tai parin ajan jotain kovaan tahtiin, hikoillaan ja kärsitään. Ainakin se on se tyypillinen käsitys. Joo, joo, kyllähän sitä pitäisi kävellä reippaasti puoli tuntia päivässä ja istua vähemmän, mutta ei se rasva sillä pala, eihän?

Toinen äärilaita on juuri tuo hyötyliikunta, johon lasketaan kaikki liike imuroimisesta portaiden kiipeämiseen. Tuollaista liikuntaa meillä pitäisikin olla suurimmaksi osaksi. Se on perus aktiivisuutta, jota kehomme kaipaavat. Se liikuttaa ja venyttää soluja ja pitää aineenvaihdunnasta huolta. En edes jaksa kirjata kaikkia terveyshyötyjä. Hyötyliikunta ei silti pidä tehokkaasti yllä tai varsinkaan kehitä lihas- ja luumassaa. Jos olet vielä nuori, kaikki saattaa tuntua olevan hyvin, mutta vanhemmiten treenaamattomat lihakset katoavat ja heikkous on vääjäämätön.

Jos asenne liikuntaan on se, että treeni on kolme tai neljä kertaa viikossa tunnin pykerrys salilla ja sitten kotiin, se on ainakin minusta kovin rajoittunut ja ehkä vähän surullinen suhde. Se on ehdottomasti parempi juttu kuin liikkumattomuus ja jos se riittää sinulle, niin hieno homma. Kehosi kiittäisi sinua silti enemmän, jos antaisit sille muutakin liikettä, kuin 4 h salitreeniä viikossa. Olet viikon aikana valveilla ehkä n. 112 tuntia ja jos oikeasti liikut niistä vain neljän aikana, et voi vielä sanoa olevasi kovin liikunnallinen.

Ido Portalin ajatuksia myötäillen, haastaisin kuitenkin kaikki pelkästään salilla treenaavat: mihin oikeastaan treenaatte? Koska se päivä tulee, kun tarvitsette salilla kehitettyjä lihaksia ja voimaa? Jos olet voimannostaja tai kehonrakentaja, silloin se on sinun lajisi ja tavoite on selkeä, mutta mihin valmistautuu tavallinen treenaaja? 

Toimistotöihin?

Mielestäni (Ido avasi silmäni uudestaan) fyysisen treenin pitäisi olla väline, jonka avulla ihmiset voivat saada paremman kokemuksen liikkumisesta. Voima, liikkuvuus ja muut ominaisuudet avaavat lisää mahdollisuuksia ja tekevät liikkumisesta helpompaa ja monipuolisempaa. Yksinkertaisena esimerkkinä henkilö, joka ei saa yhtäkään leuanvetoa, eikä jaksa roikkua tangosta kuin sen 10 sekuntia, ei todennäköisesti saa kovinkaan hyvää kiipeilykokemusta. Sen sijaan henkilö, joka saa 10-15 leuanvetoa ja jaksaa roikkua minuutin tai enemmän tangosta, voi nauttia ja pitää hauskaa kiipeilyseinällä.

Mitä tekee sitten se porukka, joka ainoastaan käy hölkkäämässä ja harrastaa hyötyliikuntaa? Kaikki vähänkään voimaa vaativat liikuntalajit tuntuvat raskailta ja monet liikkeet ovat mahdottomia. Liikuntavalikoimasta löytyy paljon juttuja, mutta paletti on silti hyvin suppea ja silloin saa tyytyä hyvin vaatimattomaan liikkeeseen. Jos tämä on sinulle ok, hieno homma. Teet jo paljon terveytesi eteen ja säästyt varmasti paljolta murheelta myöhemmässä elämässäsi. Pysyisit silti huomattavasti toimintakykyisempänä jos pitäisit mukana liikettä, joka haastaa myös lihakset. Portaiden nouseminen ja kauppakassien kantaminen ei ole voimatreeniä, ellet ole jo huonossa kunnossa.

Suunnitellun liikkumisen ei tarvitse aina olla treeniä. Treenin ajatellaan olevan liikuntaa, jossa tarkoituksellisesti pistetään kroppa koville ja puristetaan mehut pois. Liikkuminen voi silti olla myös taitopainotteista, jolloin harjoitellaan jotain tiettyä lajia tai liikettä ja se fyysinen puoli tulee siinä mukana. Omista liikkumismuodoista esimerkkeinä voisivat olla vaikka kiipeily ja miekkailu. Molemmissa tulee haastettua itseä fyysisesti, mutta se ei ole itse tarkoitus. Tarkoituksena on tulla paremmaksi kiipeilijäksi ja miekkailijaksi.

Liikkuminen voi olla myös vaikkapa oman kehon hallinnan harjoittelua, vaikkapa voimistelun muodossa. Käsilläseisonnan ja muiden temppujen harjoittelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Treenimentaliteetti taitoharjoittelussa voi tuottaa heikkoja tuloksia, sillä tekniikkaan on vaikeaa keskittyä kun lihakset ovat aivan hapoilla.

6. Kuntoilun tehtävänä on polttaa kaloreita

Minusta joulun ja kesäloman jälkeisiltä jumppatunneilta pitäisi jättää pois kommentit, kuten 'poltetaan niitä kinkkuja/grillimakkaroita!' ja yrittää mieluummin aivopestä ihmisiä ajattelemaan, että liikunta on positiivinen asia, eikä mikään rangaistus tehdyistä synneistä.

Kuten jo kirjoitinkin yhdessä blogikirjoituksessani, mielestäni  kalorienpolttoliikunta on alimpia mahdollisia lähtökohtia liikunnan harrastamiselle. Liikunnan tehtävänä ei ole suinkaan toimia vastapainona syömiselle, vaikka se toimiikin joskus myös siinä roolissa jos energiaa tulee liikaa kulutukseen nähden.

Kalorien polttaminen liikunnalla on vähän kuin yrittäisi estää laivaa uppoamasta laittamalla pari ylimääräistä äyskäröijää töihin. Laiva on edelleen uppoamassa ja miehistö on ylitöissä. Ongelmien ratkaisussa on aina parempi puuttua ongelman ytimeen, eikä oireisiin. Jos kalorien määrä on ongelma (oman kokemuksen mukaan harvemmin on), syö vähemmän kaloreita. Liikunta polttaa kyllä energiaa, mutta ruokavaliolla on paljon suurempi rooli rasvan polton kannalta. Nykypäivän ihmisen liikunnan pitäisi mielestäni tukea elimistöä ja voimistaa sitä.

Vahva, terve ja hyvällä aineenvaihdunnalla varustettu keho polttaa paremmin kaloreita, kuin kehnolla ruokavaliolla ja liiallisella lenkkeilyllä stressattu vartalo. Ollakseni reilu, järkevällä lenkkeilylläkin voi kyllä polttaa rasvaa ja pitää yllä ihan tervettä aineenvaihduntaa. Lihaskuntoharjoittelulla on kuitenkin testosteronia ja kasvuhormonia nostava vaikutus, mikä on hyvä juttu terveyden kannalta. Pitkäaikainen ja tasavauhtinen lenkkeily sen sijaan voi nostaa stressihormoni kortisolin tasoja, nostamatta kuitenkaan riittävästi kasvuhormonia tai testosteronia. Lihaskuntotreeni nostaa kyllä myös stressihormonitasoja, mutta testo ja kasvuhormoni nousevat korkeammalle, jolloin suhde kääntyy näiden eduksi. Kortisolin noustessa pitkillä lenkeillä edellä mainitut voivat sen sijaan laskea alas! Ei hyvä juttu hormonitasapainon ja ylipäätään terveyden kannalta.

En sano, että asia on kaikissa tapauksissa näin mustavalkoinen ja tiedän joidenkin sovittaneen menestyksekkäästi jopa triathlon-harjoittelun ja voimannoston yhteen. Normi kuntoilija kuitenkaan harvemmin keskittyy niin kovasti lepoon, stressinhallintaan ja riittävään ravintoon, että saisi tuollaisen yhtälön toimimaan. Useilla työikäisillä pienikin liikuntamäärä voi olla liikaa, johtuen liiallisesta stressistä, vääränlaisesta ruokavaliosta ja vähäisestä levosta. Sen takia mielestäni kannattaa keskittyä liikuntaan, joka antaa eniten hyötyä takaisin. Jos kuitenkin haluat juosta pitkiä lenkkejä, etkä treenata lihaskuntoa, teet silti paljon hyviä asioita kehosi eduksi.


Tästä tulikin melkoinen manifesti! Tarkoituksena ei ole loukata kenenkään tunteita, vaan korkeintaan haastaa joitain asenteita, jotka ovat juurtuneet ihmisiin. Haluan myöskin korostaa, että jos ylipäätään liikut, olet jo suurinta osaa päätä pidemmällä. Teet kehollesi paljon hyvää ja toivon mukaan myös nautit liikkumisesta.

Lemppari hedelmäni

Ei, se ei ole banaani, mutta hyvä arvaus.

Jos minun pitäisi arvottaa lempi hedelmäni, lista menisi suunnilleen näin:


Hedelmät Top 5

1. Durian
2. Annoona (vihreäkuorinen, mansikan ja päärynän risteytykseltä maistuva hedelmä)
3. Taateli
4. Avokado
5. Banaani

Sulanut durian odottaa leikkaamistaan.

Ostin viime viikolla taas pitkästä aikaa itselleni durianin ja söin sen kokonaan yhden päivän aikana.

Hedelmä on kotoisin Bruneista, Indonesiasta ja Malesiasta. Jotkut paikalliset hotellit ovat kieltäneet durianin tuomisen heidän tiloihinsa ja sama voi päteä myös julkisissa kulkuneuvoissa. Erilaisia syötäviä lajikkeita on ainakin yhdeksän, mutta veikkaan syöneeni tähän asti vain yhdenlaista versiota.

Törmäsin ensimmäistä kertaa durianiin itämaisessa kaupassa Vii-Voanissa. Se on iso ja painava hedelmä, jonka kuori on paksu ja terävien piikkien peittämä. Edellä mainitussa kaupassa hedelmiä säilytetään pakkasessa ja niiden kilohinta on suunnilleen sama, kuin avokadoilla. Erona on vain se, että yksi durian saattaa maksaa 13-18 euroa!


Maku on kuitenkin omasta mielestäni niin mahtava, että tuon summan raaskii maksaa ainakin joskus. Hedelmä ei muistuta oikeastaan mitään muuta tuntemaani hedelmää. Kun kuoren avaa veitsellä, huomaa, että se ei olekaan kova ja hankalasti leikattava, vaan ennemmin sienimäinen. Sisuksista tulvahtaa duriaaninen tuoksu, joka on sekamelska jotain makeaa ruokalajia. Hedelmäliha löytyy kuoren sisältä vaihtelevan kokoisista taskuista, joissa on mukana iso siemen. Keltainen liha on rahkamaista, pehmeää ja makean täyteläistä. Durianissa on jotain maagista ja kaoottista. Se on todella täyttävää. Maku vaihtelee välillä taskuittain. Jotkut ovat pehmeämpiä ja makeampia. Toiset voivat olla kiinteämpiä ja omituisella tavalla ruokaisan makuisia.

Hedelmä on helposti leikattava. Veitsi menee siemenenkin läpi ihan huomaamatta.

Jotkut valittavat, että durianin haju on paha tai liian voimakas. Itse en ole huomannut tätä, mutta en ole koskaan ostanut sellaista tuoreena. Voi olla, että pakastaminen tekee jotain hajulle.

Tee itsellesi palvelus ja osta yksi piikikäs ja painava durian kotiisi ja ihastu/kauhistu/rakastu/järkyty sen mausta.

Onko sinulla jotain kokemuksia durianista? Vinkkejä mistä näitä saisi edullisemmin Suomesta?

Bolognalaista miekkailua

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut euroopan historiallisista taistelutaidoista ja nyt viimein tein jotain asian eteen. Aloitin bolognalaisen miekkailun Espoon Historiallisen Miekkailun Seurassa! Minun piti mennä peruskurssille jo viime vuoden syksyllä, mutta silloin sattui asiakas juuri niille illoille, joten ajattelin lykätä projektia.

Koettuani heräämisen Ido Portalin haastattelun jälkeen, päätin suoraan mennä kokeilemaan miekkailua. Tuosta valaistumisesta voi lukea lisää tästä bloggauksesta. Peruskurssilla ei ollut enää tilaa, mutta sain onneksi mennä koheltamaan jatkokurssin treeneihin. En osannut mitään, joten sain alussa kolmen minuutin pikakurssin suojausasennoista ja kaupan päälle yksi peruslyönti ja torjunta. Bujinkan taustasta oli sentään jotain hyötyä. Jalkatyö on hyvin samantapaista ja lyönnit oppi ainakin sinne suuntaan, kun miekkaa oli heiluttanut ennenkin. Tuli silti vähän sellainen fiilis, kuin olisi hypännyt liikkuvasta autosta ulos ja yrittänyt juosta, pysyäkseen pystyssä.

Bolognalainen miekka, eli sivumiekka, on jännä kapistus. Se ei periaatteessa paina paljon, eli suunnilleen kilon, mutta sen käsittely vaatii tekniikan lisäksi jonkin verran voimaa. Etenkin kyynärvarsi ja hartianseutu joutuvat koville. Bologna-miekka on ymmärtääkseni välimuoto keskiaikaisesta yhden käden miekasta ja rapier pistomiekasta. Sillä voi sekä leikata että pistää tehokkaasti. Sivumiekka tarkoittaa miekkaa, jota voi kantaa sivulla mukana jokapäiväisessä elämässä, vähän niin kuin revolveria villissä lännessä. Isompi miekka, kuten pitkämiekka, olisi vain tiellä. Bolognalaisen miekkailun juuret lähtevät keskiajalta ja jatkuvat renessanssin ajalle.

Treeneissä tehtiin aika paljon juttuja parin kanssa, joissa piti olla aika kauan puolustavassa asennossa, miekka osoitettuna kohti parin kaulaa. Käsi alkoi väsyä aina vähän ajan jälkeen ja sitä piti lepuuttaa sekä ravistella yhtenään. Mietin myös heti, että tässä lajissa on pakko tehdä tasapainottavaa treeniä vasurille, sillä treeneissä käytetään ainoastaan sitä parempaa kättä.

Ensimmäisestä kerrasta jäi tosi positiivinen fiilis ja halusin ilman muuta jatkaa. Päätin ostaa itselleni syksystä jouluun treeniaikaa ja katson sen jälkeen mitä tapahtuu. Oman miekan hankinta on silti jo käynnissä.

Kun pääsin kotiin, tein heti kestävyystreenin molemmille käsille. Halusin, että miekka tuntuu kevyeltä erilaisissa pidoissa, joten otin puisen harjoituskatanan käteeni ja pitelin sitä varoasennossa pari minuuttia. Tein tuplamäärän sarjoja vasemmalle kädelle. Sitten lisäsin miekkaan kilon nilkkapainon. Sama juttu, mutta minuutin pidot, vasemmalle tuplat. Vaihdoin kilon painon kahden kilon painoon. Pidin niin kauan kuin pystyin ja vasemmalle tupla sarjat. Seuraavissa treeneissä miekka tuntui jo paljon kevyemmältä. Jatkoin myöhemmin samaa isommilla painoilla, eikä käsi enää ole väsynyt.

Seuraavana projektinani on saada liikutettua miekkaa nopeasti ja hallitusti, ilman että ranne ja kyynärvarsi pettävät. Kun miekkaa heiluttaa ja vaihtaa suuntaa nopeasti, kyynärvarren lihakset joutuvat tekemään töitä räjähdysmäisellä nopeudella. Normaalisti olen treenannut kyynärvarsia joko staattisesti tai hitaasti, joten treenattavaa riittää. Nykyään käsi menee hapoille melko pian jos yritän huitoa nopeasti. On alkanut herätä aivan uudenlainen kunnioitus yhden käden miekoilla ottelevia kohtaan.

Maltillinen isku nahkapäällysteisestä dussackista ei satu juuri lainkaan,
kunhan pitää kypärää, eikä tähtää jalkojen väliin. Kuva: woodenswords.com

Nyt olen käynyt suunnilleen kuusissa treeneissä ja päässyt jo muutaman kerran kokeilemaan ottelemista dussack -harjoitusmiekalla. Otteluissa pää suojataan saman näköisellä kypärällä, kuin kilpamiekkailussa, jossa harpotaan pistomiekat kädessä, valkoiset asut päällä. Käsissä voi olla suojahanskat ja munasuojien käyttöä suositellaan, mutta ne eivät ole pakolliset. Käyttämämme dussackit ovat nahkapäällysteisiä pehmomiekkoja, joissa on rystysuoja. Kivaa ja jänskää hommaa!

Riippuen säännöistä, päästä, keskivartalosta ja jaloista saa pisteitä. Joissain otteluissa on myös kädet mukana. Isoimmat pisteet saa päästä ja muistaakseni hieman pienemmät keskivartalosta ja sääristä. Välillä päätetään, että vain esim. pää- ja sääriosumat lasketaan.

Dussackit käytössä. Haluan samanlaiset housut, kuin vasemman puoleisella miehellä. Kuva: hroarr.com

Eka kertani jää varmasti mieleen, sillä se oli se kerta, kun housuni repesivät. Ottelin opettajan kanssa hetken ja yrittäessäni jalkaosumaa, menin kyykkyyn ja kuulin *rippp*. Housut olivat jo muutaman vuoden ikäiset, mutta silti ihan ehjät. Tiesin, että nyt niihin oli tullut ainakin pieni reikä ihan lahkeiden saumakohtaan. Ottelimme taas vähän aikaa, yritin taas jalkoihin ja kyykistyin *rrrrriiiipppp*. Purskahdin nauruun. Kokeilin kädellä takamusta ja huomasin koskevani alushousujani. Kun treenit olivat ohi, housuni olivat revenneet vyöhön asti, eikä minulla ollut tietenkään vaihtohousuja. Onneksi iltaisin alkaa olla jo pimeää.

Ottelun jälkeinen ilta menikin sitten täysin ylivirittyneissä fiiliksissä, kun päässä pyörivät kaikenlaiset taktiset miekkailukuviot sekä flashbackit kamppailuista. Seuraavan ottelun jälkeen meni jo vähän rennommin, onneksi.

Koska en edelleenkään ole käynyt peruskurssia, minun täytyy yrittää pysyä mukana jatkoryhmän treeneissä. Välillä on vähän vaikeata, kun ei tiedä/muista kaikkien liikkeiden ja asentojen nimiä, eikä ole samanlaista rutiinia miekan käsittelyssä. Olen silti harjoitellut melko säännöllisesti kotona puumiekalla ja käyttänyt opettajan tekemiä videoita harjoittelun tukena. Teen harjoitukset myös aina vasemmalla kädellä, jottei se jää fyysisesti niin pahasti jälkeen oikeasta. Mielestäni molempien käsien treenaaminen on järkevää myös siinä mielessä, että jos loukkaa oikean käden, vasempaan vaihtaminen ei ole niin hankalaa. Kysykää vaikka Jamie Lannisterilta!

Kansikuva Achille Marozzon miekkailuoppaasta, Opera Novasta. Marozzon teos on
yksi tärkeimmistä dokumenteista bolognalaisen miekkailutaidon elvyttämisessä. 

Toisin kuin Japanissa ja monissa muissa Aasian maissa, Euroopassa olleet vanhat taistelulajit ja aseenkäsittelytaidot katosivat sodankäynnin modernisoituessa. Kun haarniskat kävivät vähitellen aina vain tarpeettomammiksi ruutiaseiden yleistyessä, muuttuivat myös miekat. Ritarimiekat, pitkät miekat ja kahden käden miekat jäivät unohduksiin ja ne korvattiin erilaisilla pistomiekoilla, pistimillä ja sapeleilla. Myöhemmät miekkailun opettajat pitivät keskiaikaisia aseita kömpelöinä ja raskaina verrattuna aikalaistensa miekkoihin. Meillä on edelleen kilpamiekkailu, jossa käytetään vielä erilaisia miekkoja, mutta se on kuitenkin urheilumuoto, josta on riisuttu paljon asioita pois. Ei ole siis enää suoria historiallisten taistelutaitojen linjoja ja perinteitä (ainakaan keskiajalta ja renessanssista), jotka olisivat jatkuneet katkeamatta meidän päiviimme. Onneksi eri aikojen miekkamestarit kirjoittivat manuaaleja aseiden käsittelystä. Noiden oppaiden avulla on pystytty rekonstruoimaan taistelutaitoja, mutta niiden tutkiminen jatkuu edelleen.

Kerron varmasti vielä myöhemmin lisää uudesta harrastuksestani. On kivaa yrittää mukautua uuteen haasteeseen ja katsoa mikä toimii ja mikä ei. Ehkä kirjoitan lisää miekkailuun liittyvästä lihaskuntotreenistä.

Turkkilainen ylösnousu voimatestinä

Ajattelin tehdä kesän päätteeksi pienen voimatestin, jossa teen yhden toiston turkkilaista ylösnousua niin isolla painolla kuin pystyn tai uskallan. En pidä turkkilaista varsinaisesti ohjelmassani, mutta pidän sitä melko hyvänä kokonaisvaltaisen voiman mittarina. Se ei ehkä mittaa maksimaalista voimaa kovin hyvin, mutta monipuolista kehon hallintaa kuorman alla.

Minulla on ollut jo vuosia vähän hankalat olkanivelet, sillä ne naksuvat ja ärtyvät välillä. Turkkilainen ylösnousu on ollut silloin iso apu, sillä ne ovat lisänneet olkapäiden vakautta ja parin kuukauden harjoittelun jälkeen olen pystynyt taas tekemään yläkehon punnertavia liikkeitä ilman kipua.

Kesän jälkeen päätin olla rohkea ja testata 40 kg:n turkkilaista. Edellinen ennätykseni oli 35 kg. Omistan 40 kg kahvakuulan, mutta rannevoimani ei riitä vielä sen käsittelyyn. Ehkä ensi vuoden puolella sitten.

Okei, okei, vähän vaarallisen näköiset toistot, mutta kaikki meni hyvin.

En ehkä silti yritä vähään aikaan parantaa tästä.

Tässä muutamia turkkilaisen ylösnousun hyötyjä:

• antaa hyvän pohjan liikkeisiin, joissa nostetaan painoa pään yläpuolelle
• auttaa rakentamaan nivelien vakautta
• kehittää monipuolisesti tasapainoa
• vahvistaa koko kehoa
• aktivoi kokonaisvaltaisesti vatsalihakset
• opettaa käyttämään raajoja ja keskivartaloa yhteistyössä

Turkkilainen ylösnousu saa nimensä yhden teorian mukaan siitä, että turkkilaiset painijat tai nykyisen Turkin alueella asuneet heimolaiset käyttivät sitä voimaliikkeenä. Luin myös jostain (en enää löydä lähdettä), että viime vuosisadan alun voimamiehet pitivät liikettä perusliikkeenä, eivätkä he saaneet tehdä muita harjoitteita ennen kuin he olivat saaneet nostettua 45 kg ylös ja alas. Olen myös lukenut jostain, että tuo 45 kg oli turkkilaisten painijoiden raja, mutta kukapa tietää? En tiedä mistä lähteestä nuo tiedot on saatu ja onko niissä perää, mutta liikettä pidetään silti nykyäänkin painijoille ja kamppailijoille hyödyllisenä liikkeenä.

Vielä pieni fun fact: jos katsoo Spartacus (1960) -elokuvaa hyvin tarkkaan, kohdassa jossa kapinalliset ovat leirissään, voi taustalta bongata voimamiehen, joka tekee turkkilaisen ylösnousun käyttäen painona henkilöä.

Kommentoi alle jos sinulla on jotain hyvää tai pahaa sanottavaa turkkilaisesta ylösnoususta. Jos haluat kritisoida tekniikkaani, tee se hienotunteisesti. Muuten kasvatan viikset, öljyän itseni, vannon janitsaarin valan ja tulen painimaan kanssasi!

Kesätreeniä kotona ja ulkona

Ajattelin kirjoittaa vähän omista treeneistäni, jos joku kiireinen vaikka innostuisi treenaamaan kotonaan.

Olen treenaillut pääasiassa kotona siitä asti kun muutin Helsinkiin. Edellisessä taloyhtiössä oli kyllä pieni kuntosali, jossa kävin kyykkäämässä ja tekemässä maastavetoja, mutta nyt olen turvautunut lähes täysin oman kehon painon harjoituksiin. Maastaveto ja kyykyt levytangolla jäivät pois ohjelmasta myös sen takia, että minulla on selkeä epätasapaino lonkan alueella ja keskivartalossa, jonka takia oikea pakarani sekä selkälihakseni tekevät huomattavasti enemmän töitä. En halunnut ruokkia epätasapainoa enempää ja nyt yritän silitellä epätasaisuuksia pois, jotta pääsen takaisin salille.

Kotona voi treenata melko kattavasti jos hankkii edes jonkinlaisia varusteita. Leuanvetotanko ja/tai voimistelurenkaat ovat tosi hyvä ostos kotitreenaajalle.

Tässä oma kotikuntosalini:

·         Voimistelurenkaat

·         Leuanvetotanko

·         Dippivyö (lisäpainoja varten leuanvetoihin ja dippeihin)

·         Kahvakuulia: 8 kg, 16 kg, 20 kg, 40 kg

·         Voimapyörä (jotkut tuntevat nimellä evil wheel)

·         Nilkkapainoja: 4x2,5kg, 4x2kg, 2x1kg, 2x0,5kg (näitä käytän lisäpainoina kahvakuuliin, leuanvetoihin, dippeihin ja moniin muihin harjoituksiin)

·         Hyppynaru

·         Kuminauha

·         Captains of Crush -jousipuristimet: Trainer ja CoC - 1

·         FatGripz (paksunnokset leuanvetotangolle, käsipainoille tai muille tangoille)

·         Useita erilaisia itse tehtyjä treenivälineitä  otevoiman harjoittamiselle

·         Jumppapallo

·         Itse tehty 7 kg medicine ball (riisillä täytetty koripallo)

·         Punnerruskahvat

·         Käsipainot: 2x3 kg (eipä noilla tosin mitään ihmeellistä pysty tekemään)

·         Keilapaino 5 kg

·         Metalliputki, joka painaa n. 5 kg

·         Foamrolleri

Vähemmälläkin pärjäisi kyllä. Aika iso osa välineistäni liittyy näppivoimien vahvistamiseen. Renkaat ja leuanvetotanko riittävät tosi haastaviin yläkehonliikkeisiin, enkä voi sanoa, että haasteet olisivat loppumassa ihan lähiaikoina. Alakeholle kelpaa vähän yksitoikkoisempikin treeni, kuten erilaiset kyykyt. Tällä hetkellä työstän yhden jalan kyykkyjä, jotka ovat haastavia, etenkin jos haluaa pitää tekniikan puhtaana koko liikkeen ajan.

Täysin ilman välineitä pystyy tekemään jo valtavasti erilaisia oman kehon painon liikkeitä. Yläkehon vetoliikkeet ovat kyllä vähän vaikeampi juttu ilman tankoa tai renkaita. Lomamatkalla pystyy silti treenaamaan suurimman osan kehosta ilmankin.

Maastavetoa vastaavaa liikettä on vaikeaa simuloida oman kehon painolla, mutta olen hyväksynyt sen, että en ole hyvä tuolla osa-alueella niin kauan, kuin ongelma on olemassa.

Pidän kyllä myös salilla treenaamisesta, mutta nykyisessä työssäni haluan olla riippumaton ja pystyä tekemään treenit mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla. Kotona treenaaminen mahdollistaa sen, että pääsee heti keittiöön syömään, eikä matkustukseen mene aikaa. Treenit voi tehdä vaikka pelkissä sortseissa, musiikkia voi soittaa oman maun mukaan, eikä tarvitse odottaa välineiden vapautumista. Monet pääliikkeistäni ovat myös sellaisia, että pystyn harjoittelemaan niitä lähes missä tahansa. Olen useat kerrat odotellessani tehnyt muutaman pistoolikyykyn tai ponkaissut käsilläseisontaan jossain kaupungin nurmikolla.

Tässä pieni kooste kesän 2014 treeniliikkeistä, joita olen työstänyt. Laitoin leuanvedot ja dipit muutaman kuukauden tauon jälkeen, sillä halusin tasoittaa yläkehon puolieroja. Nyt en enää huomaa suurta eroa ja dipit tuntuvat tasapuolisesti molemmissa käsissä ja rintalihaksissa. Molemmat liikkeet olivat kyllä kärsineet tauon aikana ja jouduin taas aloittamaan melko vähäisestä toistomäärästä.

Eka leuanvetosessio renkailla meni näin:

Yhteensä 10 toistoa oman kehon painolla, tempo 10-1-1-1 (sekunti alhaalla, sekuntissa ylös, sekuntin pito ylhäällä, 10 sekuntin lasku alas)

Sain 2x2 ja 6x1 toistoa (sarjat x toistot)

Sen jälkeen lihakset olivat melko lopussa ja päätin että treeni oli riittävä.

Vikalla treenikerralla sain nopeammalla tempolla 9+7+7+7 toistoa. Tällä viikolla kokeilin leuanvetoja vastaotteella tangolla ja toistoja tuli 16, eli renkaat lisäävät selkeästi lisähaastetta vetoihin. Tästä on ihan hyvä jatkaa seuraavassa ohjelmassa!

Mitä kokemuksia sinulla on kotona treenaamisesta? Minkälainen kotikuntosali sinulla on?

Seikkailurata Kasubiassa

Olin muutama viikko sitten Gdanskissa pidennetyn viikonlopun mittaisella lomamatkalla. Otin ne neljä päivää ihan rentoutumisen kannalta, eli en treenaillut, vaikkakaan siihen ei olisi tiukan ohjelman takia juuri riittänyt aikaa.

Kävimme heti saapumispäivän jälkeisenä päivänä Kasubiaan (siellä asuu slaavilainen Kasubien kansa, jolla on oma kieli), jonne oli parin tunnin ajomatka. Päädyimme jonkinlaiselle museoalueelle, jossa oli myös ravintoloita sekä hassu katollaan seisova talo. Paikalla oli myös Tarzan Park -niminen seikkailurata, jollaiselle olimme jo haaveilleet pääsevämme Suomessa. Jos haluaa tutustua suomalaiseen tarjontaan, kannattaa tutustua Flowparkiin. Olisi kiva käydä myös tuolla Vierumäen Flowparkissa, jonka rata on ymmärtääkseni pitempi kuin tuo kasubien versio.

Kypärä laitettiin päähän ammattilaisen toimesta. Otan suojavarusteen nöyrästi vastaan. Tältä ritareiksi lyödyistä aatelisista varmaan tuntui.

Ihan ensimmäiseksi puettiin varusteet, joihin kuului valjaat sekä kypärä. Seuraavaksi henkilökunta opetti meille miten karabiinerit kiinnitetään vaijeriin, jotta olisimme aina vähintään yhden hakasen varassa turvassa. Meidän piti myös kokeilla rullilla varustetun hakasen kiinnittämistä ja sen varassa liukumista vaijerin toiseen päähän. Kun hieman lyhyeltä vaikuttanut pikakurssi oli ohi, meidät ohjattiin tikkaille.

Rata alkoi huojuvilla köysitikkailla. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää korkeus.

Alussa jännitti ihan kaikista eniten. Kun olin päässyt korkeiden tikkaiden päähän, puiselle tasanteelle, piti hakaset siirtää yksi kerrallaan seuraavaan vaijeriin. *Klik* *Klik* Aah, turvassa.

Iso osa jännityksestä pääsemisessä oli turvavarusteisiin luottamista. Kun hakasten uudelleenkiinnittäminen sujui rutiinilla, olo oli myös paljon turvallisempi.

Tässä esteessä tuli vähän sellainen 'holy shit' olo, kun korkeutta oli jo aika kiitettävästi ja köysillä hoippuminen oli epävakaata hommaa. Huomasin puolessa välissä hengittäväni tosi pinnallisesti. Otin muutaman syvän hengityksen ja tutina alkoi hävitä kehosta.

Alussa korkeus jännitti vielä jonkin verran, etenkin koska rata oli korkeimmillaan alussa. Se oli ihan hyvää shokkihoitoa, sillä loppupuoli ei tuntunut enää juuri missään, ainakaan korkeuden puolesta.

Mielestäni tällaiset aktiviteetit ovat ihan loistavia, sillä siinä oppii hallitsemaan pelon tunteen tilanteissa, joissa ei tarvitse pelätä. Olisi pitänyt olla ihan tampio, että olisi pudonnut maahan. Pahimmillaan olisi jäänyt turvavaljaista roikkumaan ja sitten olisi pitänyt vetää itsensä takaisin esteen alkuun. Haasteiksi jäivät siis lähinnä se fyysinen osuus sekä tietysti oikeuttamattoman pelon hallitseminen.

Joku lähti ylittämään trapetsia rinta menosuuntaan, eli ei sillä kaikista helpoimmalla tyylillä. Tässä vaiheessa karabiinerien kiinnittäminen sujui jo ihan rutiinilla.

Pakollinen liukuminen vaijeria pitkin, tyyliin Expendables 2, tai oikeastaan mikä tahansa toimintaleffa. 

Rata oli kaiken kaikkiaan täysin turvallinen, mutta kyllä siinä voi muutaman mustelman tai hiertymän itselleen kehittää. Vaijeria pitkin liukumisessa vauhti on aika kova ja vaikka vastakkaisessa puussa on pehmusteet, voi lavan reunaan silti tömähtää aika vauhdikkaasti ja moni kiepahti ympäri, jolloin pehmusteisiin tuli selkä tai kylki edellä. Jaloilla joustaminen teki vauhdin pysäyttämisestä huomattavasti pehmeämpää.

Yhdessä esteessä tuli jopa rikottua vähän ihoa. Tarkoituksena oli heilauttaa itsensä liaanin varassa tasanteelta toiselle. Valjaat piti kiinnittää vieressä kulkevaan teräsvaijeriin, jottei epäonnistunut Tarzan mätkähtäisi tonttiin. Vaijeri oli vain niin lähellä, että heilahduksen aikana liaanista pitelevä käsi hiertyi sitä vasten. Pieni suunnitteluvirhe radan rakentajien suunnalta, sillä en ollut ainoa, jolle kävi niin.

Tämän esteen ylittäminen tuntui vähän pöljältä, sillä tynnyrin rullaaminen jaloilla oli aika hidasta touhua.

Viimeiset haasteet olivat melko lyhyitä. Tämänkin olisi voinut olla ihan vaikea este, mutta toiselle puolelle pääsi ihan muutamalla askeleella.

Lopuksi tikkaat alas. Karabiinerit piti kiinnittää uuteen vaijeriin suunnilleen kahden poikkipuun välein. Tuntui vähän naurettavalta kaiken siihen asti koetun jälkeen. Ajattelin kuitenkin, että olisi noloa loukata itsensä tavallisissa tikkaissa, joten napsutin hakaset vaijerita toiseen kuin kiltti poika.

Seikkailurata oli aivan loistava tapa viettää aikaa ja siinä oppi taas uutta pelon kontrolloimisesta. Kokemuksen jälkeen oli ihan huippufiilis ja pidän sitä lomamatkan kohokohtana.

Kuvat: Piotr Żagiell

Miten minusta tuli vatsavammainen

"Kuule, oi internetin surffaaja, ajasta Banaanibarbaarin perikadon jälkeen, ajasta ennen Matti Nykäsen kuudensia häitä. Siellä matkasi Stelios, kohtalonaan kantaa vuotavaa suoltaan naama kurtussa. Minä, vain hänen kronikoitsijansa, voin kertoa teille hänen saagansa. Kuulkaa tarina unettomista öistä ja turvonneesta masusta!"

Siinä vähän Conan-huumoria niille, jotka sitä arvostavat. Ajattelin kertoa vähän omasta elämästäni ja siitä miten olen ajatunut syömään aika tiukkaa ruokavaliota.

Vuonna 2010 sairastuin ylikuntoon tai burnoutiin, miten sen haluaakin mieltää. Lyhykäisyydessään treenasin liian kovasti ja liian pitkään lepoon ja palautumiskykyyn nähden. Kirjoitan varmaan tuosta aiheesta lisää myöhemmin. Joka tapauksessa, suolisto kärsii aina stressistä ja ylikunto on keholle tosi iso stressi.

Ruoansulatus ja suoliston toiminta heikkenevät stressihormoni kortisolin vaikutuksesta ja se näkyi ja tuntui pahimmillaan jatkuvana ripulin ja ummetuksen kierteenä. Lihakset surkastuivat, sydän pamppaili, navan ympärille ilmestyi rasvapussi, joka ei siellä ennen ollut, nukkuminen oli vaikeaa tai mahdotonta ja mieli oli maassa. Sairastelin myös jatkuvasti, enkä uskaltanut enää liikkua lainkaan.

Pahimman vaiheen yli pääsi suunnilleen puolessa vuodessa ja aloitinkin kesällä fyysisen työn hautausmaalla. Töihin pyöräily ja auringossa työskentely tuntuivat hyvältä, eikä ylikunto tuntunut palaavan takaisin, vaikka olinkin tosi aktiivinen.

Huomasin kuitenkin että elimistö ei ollut enää entisellään. Sydän pamppaili edelleen kovempaa kuin ennen ja univaikeudet häiritsivät satunnaisesti, jonka seurauksena olin usein väsynyt ja hajamielinen.

Terveyskeskuksen lääkäreistä ei tuntunut olevan apua, sillä ylikunto on melko tuntematon ilmiö ihan perus yleislääkäreille. Ensimmäinen lääkäri ei tiennyt mitä tarkoitan ylikunnolla. Toinen lääkäri tiesi ylikunnosta ja oli empaattinen asian suhteen, mutta hän ei tiennyt muuta hoitokeinoa kuin lepo.

Tiesin, että tarjolla olisi myös funktionaalisen lääketieteen lääkäreitä, joilla on erilaisia systeemeitä kehon korjaamiseksi, mutta hoidot olivat niin kalliita, etteivät ne sopineet silloin kukkarolle. Lisäksi, kävin niihin aikoihin Personal Trainer -koulutusta, mikä imi kaiken ylimääräisen rahan.

Luettuani Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti kirjan, oivalsin, että ongelmani sijaitsee luultavasti suolistossa. Vaikka olin tavallaan päässyt ainakin pahimmasta ylirasituksesta eroon, se oli jättänyt pahat jäljet kroppaani. Suolen nukka oli vahingoittunut, jonka seurauksena verenkiertoon 'vuosi' aineita, jotka eivät sinne kuulu. Keho reagoi aineisiin kuin vieraisiin valloittajiin ja siitä seurasi autoimmuunireaktio, mikä tuntui mm. tulehtuneina polvina ja olkapäinä. Kun söin samoja ruokia taas myöhemmin, keho muisti vieraat aineet ja näin  kehitin useita yliherkkyyksiä erilaisille ruoka-aineille.

En pystynyt enää syömään samoja ruokia kuin ennen, ilman että niistä olisi tullut jonkinlaisia haittavaikutuksia. Kun jätin kananmunat ruokavaliostani pois, oloni helpottui huomattavasti. Saatoin syödä niitä 3-6 päivässä ja olin tehnyt niin jo vuosia. Kun suolistoni oli heikossa kunnossa, pommitin niitä jatkuvasti kananmunilla ja siten muutuin niille yliherkäksi.

Vähitellen poistin ruokavaliostani kaikki ruoka-aineet, joiden huomasin aiheuttavan ikäviä oireita. Yleisimpiä oireita olivat (ja ovat yhä joskus)

• ummetus
• jatkuvasti puhkeavat finnit
• turvotus
• unettomuus ja huono stressin hallinta
• sykkeen kohoaminen
• ripuli
• toistuvat sairastumiset
• vaikeuksia pitää rasvaprosentti alle 15%
• vaikeuksia lisätä lihasmassaa
• luultavasti ravintoaineiden heikko imeytyminen ja sitä kautta ravinnepuutokset

Kartoittaminen oli silti vaikeaa, sillä välillä oireissa ei tuntunut olevan mitään logiikkaa. Jälkeen päin ajateltuna, minun olisi pitänyt aloittaa suoraan tiukka eliminaatiodieetti, jossa poistetaan ruokavaliosta kaikki mahdolliset vatsan ärsyttäjät. Sen sijaan tietämys on tullut usean vuoden aikana kokeilemalla ja virheistä oppimalla.

Normaalisti kevyemmät vuotavan suolen oireyhtymästä kärsivät henkilöt saavat korjattua itsensä välttämällä suolistoa ärsyttävät ruokia jonkin aikaa. Valitettavasti en ole huomannut samaa omalla kohdallani. Kaikki on hyvin jos syön ainoastaan lihaa, kalaa ja tiettyjä vihanneksia, mutta jos syön vahingossa jotain väärää tai olen liian huoleton, seuraa heti ongelmia.

Tässä vielä lista ruoista ja aineista, joita en pysty syömään ilman oireita:

• Kaikki viljat
• Gluteeni
• Kaikki pseudoviljat
• Siemenet (paitsi pellavansiemen, ehkä)
• Lohikäärmehedelmä (johtuu siemenistä?)
• Pähkinät
• Kananmunat (tragedia!)
• Maitotuotteet, myös voi (ei väliä onko homogenoimaton, pastöroimaton tai hapatettu)
• Peruna
• Useimmat tärkkelystä sisältävät juuret ja vihannekset
• Kaikki palkokasvit
• Kaikki tuliset mausteet, kuten chilit, pippurit ja inkivääri
• Kaikki intialaiset mausteet, kuten kurkuma ja kaikki siemenmausteet
• Lehtikaali (ei enää lehtikaalisipsejä)
• Tomaatti, munakoiso ja paprika (kaikki lempparit)
• Ashwaganda, steviajauhe ja maca

Unohdin varmaan osan ja luultavasti listaan voisi lisätä tulevaisuudessa muita ruoka-aineita, mutta pääpiirteissään noin. Henkilölle, joka pitää ruoanlaitosta ja syömisestä, tämä on aika rankka pala purtavaksi. Polku on tosi kapea ja jos siltä poikkeaa, keho on turvoksissa, eikä uni tule kunnolla. Vaikeinta on aina silloin kun syö jonkun toisen kotona tai ravintolassa. Matkaillessa turvotus on lähes väistämätön paha, joka alkaa yleensä jo päivästä yksi.

Mitä sitten VOIN syödä?

• Kaikki lihat
• Kaikki kalat
• Oikeastaan kaikki eläimet, jotka ovat uineet, juosseet, ryömineet tai lentäneet
• Useimmat vihannekset
• Kaikki hedelmät
• Kookostuotteet (iso apu mielenkiinnon säilyttämisessä)
• Yrtit
• Kaakao (pelastus!)

Näyttää aika suppealta, mutta saa noistakin monipuolista ruokaa aikaiseksi. On kuitenkin aika masentavaa, että en pysty enää kokeilemaan mitään herkkuja ulkomailla tai syömään edes hetkellisesti epäterveellisesti. En voi syödä edes kaikkia terveellisiksikään miellettyjä ruokia ilman ongelmia! En halua edes tietää mitä tapahtuisi jos vetäisin pari palaa vehnäpohjaan tehtyä synttärikakkua.

Ruoansulatuksen hoitaminen kuntoon on niin tärkeä juttu, että en keksi heti paljon tärkeämpää. Ruoansulatus on se prosessi ja filtteri meidän ja ulkomaailman välillä. Ihmiskeho koostuu samasta materiaalista, kuin mitä löytyy meidän ympäristöstämme, eli hapesta, hiilestä, vedystä, typestä, kalsiumista, kaliumista jne. Ja koska elimistömme uusiutuu jatkuvasti, solujen ollessa meidän tapaamme kuolevaisia (paitsi syöpäsolut), täytyy keholla olla käytössä ravinteita. Jos keho ei jostain syystä pysty irrottamaan ja siirtämään ruoasta saatavia ravinteita elimistön käytettäväksi, koko prosessi vaarantuu. Keho alkaa rappeutua ja vanhentua ennenaikaisesti. Ruoansulatus heikentyy kyllä ikääntyessä, mutta sitä voi kiihdyttää mm. huonoilla ruokailutottumuksilla ja stressillä.

Jos tästä kaikesta pitäisi repiä jotain positiivista, voisin ainakin sanoa että henkinen stressinsietokykyni on kasvanut fyysisen sietokyvyn laskiessa. Pystyn sulkemaan stressaavat ajatukset pois päästä kun yritän nukkua. Se on todella hyvä taito. Toinen juttu on oman kehon merkkien ymmärtäminen. Olen joutunut kuuntelemaan kehoani aivan eri tasolla näiden vuosien ajan ja olen mielestäni oppinut tunnistamaan merkit melko hyvin. Pystyn välttämään sairastelut, sillä huomaan oireet todella herkästi. Tiedän milloin minun ei kannata treenata kovaa ja milloin olen syönyt jotain, mitä ei olisi pitänyt. Omasta terveydestä kiinnostuminen on myös johtanut laajempaan tietämykseen erityisesti ruoansulatuksen ja hormonitoiminnan kannalta. Vaikka en olekaan lääkäri, noista asioista tietäminen on hyvä juttu myös Personal Training -asiakkaitten kanssa.

Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi liian masentava, ajattelin vielä saarnata vähän lopuksi. Minun virheistäni voi ja kannattaa oppia.

• Tämä on tärkeä pointti, mutta menee todennäköisesti riskiryhmältä täysin huti. Älä hankkiudu krooniseen ylikuntoon. Pidä riittävästi lepoa ja muista motto: voit treenata joko pitkään tai kovaa, et molempia. Usein väsymys peittää todellisen suorituskyvyn.

• Muista nukkua riittävästi, etenkin jos treenaat ja joudut heräämään aikaisin töihin. Valvominen on pahe.

• Pidä ruoansulatuksestasi huolta. Turvotus, ummetus, ripuli, refluksi, ilmavaivat jne. eivät ole normaalia vatsan toimintaa, vaan merkkejä huonosta ruoansulatuksesta. Vältä ruokia ja juomia, jotka lisäävät oireita ja käytä tarvittaessa lisäravinteita ruoansulatuksen tukemiseksi.

• Pureskele ruokasi kunnolla. Anna syljen sekoittua suulliseen ja niele vasta kun ruoka on täysin menettänyt rakenteensa. Vältä kastikkeita ja ruokajuomia, joilla saa ruoan kyyditettyä ja kostutettua nopeammin vatsaan. Haaskansyöjät hotkivat ruokansa.

• Vältä ruoka-aineyliherkkyyksiä vaihtelemalla proteiininlähteitä viikottain tai päivittäin. Älä syö jatkuvasti ja päivittäin esim. maitotuotteita tai kananmunia, vaan syö yhtenä päivänä vaikkapa nautaa, toisena sikaa, kolmantena kuhaa, neljäntenä munia, viidentenä lohta jne. 

• Useat ihmiset ovat voineet paremmin kun he ovat poistaneet ruokavaliostaan maito- ja viljatuotteet. Alkoholi on myös myrkkyä ruoansulatukselle.

• Se, että sinulla ei ole ollut aikaisemmin elämässä ruoka-aineyliherkkyyksiä, ei tarkoita sitä ettei niitä voisi syntyä myöhemmällä iällä. Älä tuudittaudu siihen, että tunnet kehosi vanhastaan. Ole valmis muuttamaan käsityksiäsi.

• Jos podet vuotavansuolenoireyhtymää, ota yhteyttä asiaan perehtyneeseen funktionaalisen lääketieteen lääkäriin. Itse ryhtyisin myös suoraan eliminaatiodieetille, jossa syödään käytännössä ainakin kuukauden verran vain kypsiä vihanneksia sekä lihaa ja kalaa. Myöhemmin voi kokeilla raakoja juttuja. Unohda siis vehnä, maitotuotteet ja muut herkut. Et voi syödä niitä edes vähän. Suolistosi kärsii ja sitä kautta myös muu elimistösi. Homma ei korjaannu sillä, millä ongelma tuli.

• Lue Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti kirja. Siitä oli ainakin minulle tosi paljon apua. Toinen hyvä kirja on Paula Heinosen Vihdoinkin Hyvä Olo, jossa on ohjeet erilaisten suolisto-ongelmia hoitamiselle. Heinosen kirjassa vierastan itse viljatuotteiden ja palkokasvien suosimista, mutta sieltä löytyy silti valtavasti tietoa suoliston ja vatsan toiminnasta. Jokainenhan voi lopulta kokeilla itse mikä toimii.

Parempi lopettaa tähän. Jos sinulla on kokemuksia ja ohjeita aiheesta, laita kommenttia alle. Jos haluat rohkaista tai potkia maassa makaavaa, sekin on sallittua.